Browsing by Author "Kaitalahti, Nella"

Tutkielmassa käsitellään pakkotyötä, joka on kriminalisoitu Suomessa osana ihmiskauppaa. Pakkotyötä ei ole määritelty lainsäädännössä ja käsitteen sisällön sekä tulkinnan on katsottu olevan epäselvää ja epäjohdonmukaista. Pakkotyön ainoa kansainvälisoikeudellinen määritelmä löytyy Kansainvälisen työjärjestön (ILO) lähes 100 vuotta vanhasta yleissopimuksesta, minkä lisäksi ILO on kehittänyt tulkinnan avuksi pakkotyön osoittimia, joiden oikeuslähdeopillinen asema on epäselvä. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on se, mitä pakkotyö tarkoittaa osana ihmiskauppaa ja kuinka sitä tulisi ihmiskaupan kriminalisoinnin taustalla olevien kansainvälisten lähteiden mukaan tulkita. Tutkielmassa käsitellään pakkotyön kolmea osatekijää, eli työtä tai palvelusta, rangaistuksen uhkaa sekä vapaaehtoisuuden puuttumista. Pakkotyön sisällön rajojen selvittämiseksi tutkielmassa käsitellään sen rajanvetoa kahteen muuhun ihmiskaupan tarkoitukseen eli seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan pakkotyön suhdetta rikoslain 47 luvun 3 a §:n kiskonnantapaiseen työsyrjintään, jonka kriminalisointi kohdistuu pakkotyötä lähellä olevaan toimintaan ja aiheuttaa siten tulkintahaasteita. Tutkielmassa osoitetaan, että pakkotyön käsitteen epäselvyys ja käsitteen yhtäläisyydet muiden ihmiskaupan tarkoitusten sekä kiskonnantapaisen työsyrjinnän kanssa ovat syynä siihen, että pakkotyön soveltamiskynnys on asettunut liian korkealle. Pakkotyön nykyistä tarkempi määrittely on katsottu tapausten erityispiirteiden vaihtelevuuden vuoksi haastavaksi. Määrittelyn välttely on kuitenkin johtanut laillisuusperiaatteen kannalta ongelmalliseen tilanteeseen, jossa pakkotyön käsite on edelleen epäselvä huolimatta siitä, että sen soveltamisen haasteita on jo pitkään tunnistettu. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen noudattamisen, lainsäädännön selkeyttämisen ja yhdenmukaisen laintulkinnan kannalta on välttämätöntä vahvistaa pakkotyön nykyisten tulkintaohjeiden asema sekä tarkentaa tulkintaohjeita siten, että niiden soveltamisesta tulee johdonmukaisempaa.