Browsing by Author "Kallasvuo, Karoliina"

Tarkastelen työssäni omadata-mallia, jolla tarkoitetaan rekistereihin hajanaisesti talletettujen henkilötietojen käsittelyn järjestämistä yksilökeskeiseen muotoon. Omadata-ajattelussa yksilö asetetaan oman datansa hallinnoinnin keskipisteeseen siten, että yksilöllä on oikeus hyödyntää itseään koskevaa dataa sekä mahdollisuus hallita datan keräämistä, jalostamista, edelleen jakamista ja hyödyntämistä. Tutkielman ensimmäisessä osassa pyrin selvittämään, mitä vakiintumattomalla omadatan käsitteellä tarkoitetaan. Tarkastelen omadataa sekä mallina että tiedollisena käsitteenä. Omadata-mallia käsitellään Yhdistyneen kuningaskunnan mydata -malliin sekä Euroopan Unionin valmisteilla olevan yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklaan perustuen. Omadatan tiedollista käsitettä koskevassa osiossa pyritään selvittämään, mitä omadatalla tarkoitetaan datalähtöisestä näkökulmasta: eroaako omadatan käsite henkilötietolainsäädännön omaksumasta henkilötiedon käsitteestä? Tutkielman toisessa osassa selvitetään yksilön tiedonsaantioikeuden ulottuvuutta henkilötietolain (523/1999) tarkastusoikeutta koskevien säännösten perusteella. Tarkastusoikeutta koskeville säännöksille haetaan vertailukohtia julkisuuslain (621/1999) säännöksistä, jotka koskevat yleisö- ja asianosaisjulkisuutta sekä oikeutta saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta. Työn metodina on ongelmakeskeisen ja normikeskeisen lainopin muodostama lainopillinen metodi. Ongelmakeskeistä lainoppia hyödynnetään etenkin tutkielman ensimmäisessä osassa omadatan käsitettä määritellessä. Tutkielman toinen osa puolestaan keskittyy perinteisempään normikeskeiseen lainoppiin pyrkien selvittämään henkilön tiedonsaantioikeuksia koskevaa normikokonaisuutta. Yhdistyneen kuningaskunnan mydata -malli sekä valmisteilla olevan Euroopan Unionin yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan mukainen data portability -oikeus sisältävät piirteitä yksilön tiedonsaantioikeuksien lisäämiseksi: Mydata -malli keskittyy takaamaan kuluttajille enemmän informaatiota kulutuspäätösten tueksi, kun taas yleisen tietosuoja-asetuksen data portability -oikeus taannee voimaan tullessaan yksilölle kattavamman oikeuden saada haltuunsa rekisterinpitäjälle antamaansa dataa sekä oikeuden siirtää tietoja myös toiselle rekisterinpitäjälle. Omadatan tiedollinen käsite liittyy vahvasti henkilötietolain määrittelemään henkilötiedon käsitteeseen, sillä henkilötietolain mukaisia tiedonsaantioikeuksia sovelletaan vain tietoihin, jotka täyttävät henkilötiedon käsitteen. Yksilö voi saada tietoa omista henkilötiedoistaan pääsääntöisesti henkilötietolain mukaista tarkastusoikeuttaan käyttämällä. Mikäli rekisterinpitäjänä toimii viranomainen, jonka rekistereihin sovelletaan julkisuuslakia, yksilö voi saada tietoa itseään koskevista asiakirjoista julkisuuslain 12 §:n perusteella. Tiedonsaannin ulottuvuus, tietopyynnön sisältö sekä luovutettavien tietojen sisältö ja muoto vaihtelevat sovellettavasta laista riippuen. Tutkielman lopussa esittelen tutkielman johtopäätökset kysymyksenasettelua seuraten. Tarkastellut omadatan sääntelymallit rajaavat yksilölle luovutettavan datan ulottuvuutta merkittävästi eivätkä siten takaa yksilölle mahdollisuutta saada haltuunsa kaikkea hänestä tallennettua rekisteritietoa. Omadata mallina saattaa kuitenkin tukea yksilöä lain mukaisten tiedonsaantioikeuksien toteuttamisessa. Näiden oikeuksien toteutumisen osalta on puolestaan olennaista, että myös omadatana luovutettava tieto kuuluu HeTiL:n henkilötiedon määritelmän piiriin. Toisaalta myös henkilötiedon määritelmää voidaan kritisoida sen joustamattomuudesta silloin, kun yksilöä koskeva tieto on esimerkiksi anonymisoitu. Tiedonsaantioikeuden ulottuvuus on HeTiL 26–28 §:ssä pistemäinen: tarkastusoikeuden kohteena olevat tiedot harvoin muodostavat henkilölle kokonaiskuvan häntä koskevien henkilötietojen käytöstä. Pistemäisyys koskee myös JulkisuusL:n oikeutta saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta: koska JulkisuusL mukaisissa asiakirjoissa henkilöstä kertovat tiedot voivat olla osa viranomaisen käsiteltävää asiaa, ei henkilöllä ole ilman asianosaisasemaa mahdollisuutta saada tietoa siitä kokonaisuudesta, jossa hänen tietojaan on käsitelty. Sekä HeTiL:n että JulkisuusL:n mukaiset tiedonsaantioikeudet vaativat rekisteröidyltä myös aktiivista velvollisuutta avustaa tietojen etsinnässä rekisterinpitäjän rekisteristä, eivätkä ne takaa rekisteröidylle sähköistä käyttöyhteyttä omiin tietoihinsa. Yksilön tiedollista itsemääräämisoikeutta tulisi vahvistaa tiedonsaantioikeuksien kautta myös lainsäädännön tasolla, kun henkilötiedot muuttuvat enenevissä määrin liiketoiminnan raaka-aineeksi.