Browsing by Author "Kallinen, Laura"

Yrityskauppavalvontasääntelyä sovelletaan yritysten välisiin sulautumiin, järjestelyihin, joissa hankintaan määräysvalta, liiketoiminnan tai sen osan hankintoihin sekä tietynlaisiin yhteisyrityksen perustamistilanteisiin. Näistä erityisesti määräysvallan hankintatilanteet ovat mielenkiintoisia, sillä ei ole yksiselitteisesti selvää, mitä määräysvallan hankinnalla tarkoitetaan. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitä käsitteellä määräysvalta tarkoitetaan Suomen ja Euroopan unionin yrityskauppavalvonnassa. Tutkimusaihetta käsitellään metodologisesti lainopillisista lähtökohdista käsin. Tutkielman tarkoituksena on tulkita ja systematisoida sitä, miten määräysvallan käsitettä on käsitelty lainsäädännössä, virallislähteissä, kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten ratkaisukäytännössä sekä oikeuskirjallisuudessa. Ratkaisukäytännöllä on olennainen merkitys käsitteen tulkinnassa. Erityisesti EU:n kilpailuviranomaisena toimivan komission yrityskauppatapauksissa tekemät päätökset ovat tärkeä tutkimuslähde määräysvallan käsitteen selvittämisessä. Määräysvallan käsitteen tutkiminen ja määritteleminen muodostaa tutkielman varsinaisen ytimen. Määräysvallan hankkiminen tai siirtyminen on olennainen yrityskauppavalvontasäätelyn soveltamisen laukaiseva tekijä. Tutkielmasta käy ilmi, että mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kohdeyrityksessä on olennainen määräysvaltaa osoittava seikka. Määräysvallan käsitteen mahdollisimman täsmällinen määrittely on tärkeää, jotta markkinoilla toimivilla yrityksillä sekä kilpailuviranomaisilla olisi mahdollisimman selkeä käsitys siitä, millaisiin järjestelyihin yrityskauppavalvontasääntely ulottuu. Määräysvallan hankkiminen merkitsee yhdessä tiettyjen muiden edellytysten täyttymisen kanssa sitä, että yrityskauppavalvontasääntelyä sovelletaan tilanteeseen. Keskeisin tutkimuskysymys on siten määräysvallan käsitteen määritteleminen. Lisäksi alakysymyksenä pyritään selvittämään, mitä tarkoitetaan yksinomaisella ja yhteisellä määräysvallalla ja millaisia eri käytännön tilanteita niiden osalta voi syntyä. Sekä yksinomainen että yhteinen määräysvalta voidaan hankkia useilla eri tavoilla ja tutkielmassa esitellään erilaiset määräysvallan hankintatavat ja -tilanteet. Tutkielmassa käsitellään myös määräysvallan laadussa tapahtuvia muutoksia sekä tulevaisuuteen kohdistuvia mahdollisuuksia käyttää määräysvaltaa, jotka voivat tietyin edellytyksin merkitä määräysvallan hankintaa ja siten yrityskauppavalvontasääntelyn soveltumista järjestelyyn. Tutkielma osoittaa, että yrityskauppavalvonnassa käytettävä määräysvallan käsite on hyvin moniulotteinen. Käsitteen tulkinta on kuitenkin melko vakiintunutta. Määräysvallan käsitteen määrittely on käytännössä ollut pitkälti kilpailuviranomaisena toimivan komission käsissä. Erilaiset yrityskauppatapaukset ovat tulleet komission käsittelyyn yrityskauppojen ennakollisen ilmoitusmenettelyn kautta, ja komissio on ratkaisukäytännössään ottanut kantaa siihen, onko tapauksissa kysymys määräysvallan hankinnasta vai ei. Komission käytäntö on sittemmin kodifioitu toimivaltakysymyksiä koskevaan tiedonantoon, jota jäsenvaltioiden kansalliset kilpailuviranomaiset käyttävät ohjeistuksena ratkaistessaan kansallisia yrityskauppatapauksia ja siten ne soveltavat samoja periaatteita ja käytäntöjä määräysvallan tulkinnassa kuin komissiokin.