Browsing by Author "Kallio, Oliva"

Perustuslain 2:12.1:n mukaan jokaiselle kuuluu sananvapaus, eli oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Toisaalta työntekijää sitoo lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa kohtaan työsopimuslain 3:1 §:n toisen virkkeen mukaisesti, eli työntekijän on toiminnallaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Tutkielmassa pyrin selvittämään työntekijän sananvapauden suhdetta lojaliteettivelvollisuuteen, sekä systematisoimaan mitä vaatimuksia lojaliteettivelvollisuus asettaa työntekijälle tilanteessa, jossa hän haluaa esittää kritiikkiä tai muutoin työnantajaa vahingoittavan lausuman tai mielipiteen. Tutkimuksen metodina toimii lainoppi. Tutkimuksessa käy ilmi, että työntekijän sananvapauden laajuus riippuu monesta tekijästä: työntekijän asema, motiivit ja käyttäytyminen, sekä työnantajalle aiheutunut vahinko ovat kaikki keskeisiä seikkoja työntekijän toimintaa arvioitaessa. Voidaan todeta, että korkeammassa asemassa olevalla työntekijällä on korostunut lojaliteettivelvoite, jolloin häneltä voidaan odottaa uskollisempaa käytöstä työnantajaa kohtaan, kuin normaalityöntekijältä. Työntekijän oma henkilökohtainen motiivi, kuten kosto tai kauna, saa harvemmin suojaa sananvapauden rajoituksia vastaan. Mikäli viestin julkaiseminen on yleisen edun mukaista, on sananvapauden rajoitukset tuomittavampia. Sananvapaus kuuluu kuitenkin myös työntekijälle: tutkimuksessa todetaan, että työnantaja ei voi oikeudellisesti kestävällä tavalla konkretisoida TSL 3:1 §:ssä säädettyä laveaa lojaliteettivelvollisuutta laajoilla ja vapaa-aikaan ulottuvilla sananvapautta rajoittavilla määräyksillä. Työntekijän sananvapauden käytön tilanteet ovat moninaisia, ja reaalisille argumenteille voidaan antaa punninnassa painoarvoa.