Browsing by Author "Kallunki, Eija"

Tarkastelen potilaan tiedollista itsemääräämisoikeutta luovutettaessa potilastietoja alkuperäisen käyttötilanteen ulkopuolelle: toisiin terveydenhuollon yksiköihin tai toisiokäyttöön, muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Tutkin potilaan tiedollista itsemääräämisoikeutta potilaan informoinnin sekä vastustamis- ja kielto-oikeuden näkökulmasta. Potilaan tiedollinen itsemääräämisoikeus on osa potilaan itsemääräämisoikeutta ja tarkoittaa sitä, että potilas voi päättää omista potilastiedoistaan. Potilaan informointi on edellytys sille, että hän voi käyttää muita tiedollisia oikeuksiaan, esimerkiksi vastustamis- ja kielto-oikeutta. Tutkimusmenetelmänä on pääasiallisesti lainoppi. Tutkimus sisältää myös de lege ferenda -pohdintaa. Ensimmäisenä tutkimusongelmana selvitän, onko potilaalla oikeutta tulla informoiduksi tietojensa luovuttamisesta. Toisena tutkimusongelmana tarkastelen, onko potilaalla oikeutta vastustaa tietojensa luovuttamista tai kieltää se. Tarkastelun pohjalta voidaan todeta, että potilaan oikeus saada riittävästi informaatiota tietojensa luovutuksesta ja hänen mahdollisuutensa vastustaa tai kieltää tietojensa luovutus ovat rajallisia. Molemmat vaativat potilaalta vaivannäköä. Potilastietojen käsittelyssä on pääsääntöisesti siirrytty sähköisiin tietojärjestelmiin, mikä merkitsee muutosta potilastietojen luovutukseen. Aiemmin tietojen luovuttaja toimitti tiedot tietojen vastaanottajalle, mutta nyt ne näkyvät samassa järjestelmässä olevalle taholle, mikäli näkyvyyttä ei ole teknisesti estetty. Valtakunnallisiin Kanta-palveluihin ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin suunnitellaan laajennuksia, jotka lisäävät saatavilla olevan tiedon määrää. Esimerkiksi koekäytössä olevaan Kanta-palvelujen Omatietovarantoon potilaan on itse mahdollista kerätä hyvinvointitietojaan, joita voi sitten käyttää potilaan suostumuksella vaikkapa lääkäri. Potilaan aktiivinen informointi tietojen luovutuksesta rajoittuu lähinnä informointiin tietojen luovutuksesta toiseen terveydenhuollon yksikköön. Potilastietojen luovutus Kanta-palveluihin kuuluvasta Potilastiedon arkistosta tai terveydenhuoltolain mukaisesta yhteisrekisteristä edellyttää potilaan informointia. Yhteisrekisterissä olevat terveydenhuollon yksiköt voivat luovuttaa potilastietoja toisilleen ilman potilaan antamaa nimenomaista suostumusta, ellei potilas ole kieltänyt tietojensa luovutusta. Potilastiedon arkistossa tarvitaan potilaan laajaa suostumusta ja potilaalla on oikeus kieltää tietojensa luovutus palvelutapahtuman tai palvelunantajan perusteella. Kielto-oikeuden käyttäminen ei estä lakisääteistä tiedon luovutusta. Kielto-oikeus on siis käytännössä varsin rajattu, sillä potilastietoja voidaan lakisääteisesti luovuttaa hyvin moniin tarkoituksiin. Potilaan tiedollinen itsemääräämisoikeus on kansallisen lainsäädännön muutosten myötä supistunut asteittain. Potilaan suostumuksen rooli on vähentynyt terveydenhuoltolain, asiakastietolain sekä toisiolain myötä. Potilaslaki edellyttää pääsääntöisesti potilaan suostumusta, jolloin potilas yleensä tietää, mitä tietoja luovutetaan ja minne. Terveydenhuoltolain 9 § muutti tilanteen, sillä potilastietoja voidaan kertainformoinnin jälkeen luovuttaa yhteisrekisteristä, ellei potilas ole käyttänyt kielto-oikeuttaan. Alkuun asiakastietolaissa säädettiin prosessista, jossa tarvittiin potilaan suullista suostumusta ja hänen allekirjoittamaansa suostumusasiakirjaa, joka koski palvelutapahtumaa tai palvelukokonaisuutta. Nykyisin riittää potilaan kertainformointi tietojärjestelmästä, laaja suostumus sekä kielto-oikeus. Valmisteilla olevassa asiakastietolaissa esitetään luopumista laajasta suostumuksesta. Sähköisissä järjestelmissä näyttääkin olevan suuntana se, että potilastietoja näkyy yhä laajemmin ja potilaalta vaaditaan aktiivisuutta, mikäli hän haluaa käyttää kielto-oikeuttaan. Potilastietojen toisiokäyttöä on laajennettu uudella toisiolailla, joka mahdollistaa entistä helpommin erilaisten rekisteritietojen yhdistämisen ja käytön. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on jo aiemmin kerätty HUS-tietoaltaaseen suuret määrät potilastietoja, joita voidaan yhdistellä eri tietojärjestelmistä ja liittää yhteen tietyn yksilön tietoja. Potilaan tiedollisen itsemääräämisoikeuden toteuttaminen edellyttäisi nykyistä laajempaa informointia tietojen luovuttamisesta, mitä voidaan perustella potilaan tiedonsaantioikeuksia tukevalla tietosuoja-asetuksen läpinäkyvyyden periaatteella. Potilaan tiedollista itsemääräämisoikeutta parantaisi Kanta-palveluihin lisättävä kielto-oikeusrekisteri, jolloin potilas voisi halutessaan kieltää terveystietojensa toisiokäytön. Tuleva ratkaisukäytäntö osoittaa, edistääkö tietosuoja-asetus potilaan tiedollista itsemääräämisoikeutta toisin kuin kansallisessa terveydenhuollon lainsäädännössä tapahtunut kehitys.