Browsing by Author "Kanerva, Silja"

Olinpaikkatietomääräykset on kehitetty aseeksi dopingin vastaiseen taisteluun. Testauspooliin valitut urheilijat, yleensä lajinsa terävimmältä huipulta, ilmoittavat olinpaikkatietonsa neljännesvuosittain vuoden jokaiselle päivälle. Vaadittuihin tietoihin kuuluvat muun muassa yöpymispaikka sekä 60 minuutin ajanjakso, jolloin urheilija on varmasti jossain ennalta ilmoitetussa osoitteessa. Voimassa oleva järjestelmä perustuu Maailman antidopingtoimiston,WADAn, vuonna 2009 voimaantulleeseen säännöstöön. Se on helpottanut urheilijoiden tavoittamista merkittävästi ja on tehnyt dopingtestauksesta kohdistetumpaa. Samalla se on asettanut testauspooliurheilijoille työlään velvollisuuden, joka edellyttää urheilijoilta yksityisten tietojen ilmoittamista ja päivittämistä doping-valvojan käyttöön. Jos olinpaikkatiedoissa havaitaan virheitä tai puutteita voi urheilija syyllistyä olinpaikkatietomääräysten laimin-lyöntiin. Kolme laiminlyöntiä muodostaa dopingrikkomuksen, jonka seuraamus on yhtä ankara kuin kiellettyjen aineiden tai mene-telmien käytöstä kiinni jääneen urheilijan rangaistus. Tutkimuksen tavoite on selvittää muodostavatko olinpaikkatietomääräykset perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojan rajoituksen. Työssä tarkastellaan ensinnäkin sitä, mitä oikeuksia, tilanteita ja elämänalueita yksityiselämän suoja kattaa. Sen jälkeen tutkitaan, vaikuttavatko ja rajaavatko olinpaikkatietomääräykset jotain näistä osa-alueista. Jotta problematiikasta saadaan kattava kokonais-kuva, on tarkasteltava kahta perusoikeuksien soveltumiseen liittyvää esikysymystä. Ensinnäkin tarkastellaan, onko urheilijan ja dopingvalvojan välinen suhde vertikaalinen vai horisontaalinen. Perusoikeuksien vertikaalivaikutuksella on vakiintuneempi asema perusoikeudellisessa tulkinnassa, ja se antaa urheilijalle paremman oikeusturvan kuin yksityisten välisissä suhteissa. Toinen ratkaistava kysymys on, poistuuko mahdollisen perusoikeuden rajoituksen oikeudenvastaisuus sillä, että urheilija on suostunut sääntöihin. Vaikka olinpaikkatietomääräykset muodostaisivat yksityiselämän suojan rajoituksen, se voi tietyin edellytyksin olla sallittava. Arvi-oidessa sitä, muodostavatko määräykset sallittavan loukkauksen, hyödynnetään oppia perusoikeuksien yleisistä rajoitusedellytyk-sistä. Niistä keskeisimpiä tämän tutkimuksen kannalta ovat suhteellisuus- ja hyväksyttävyysvaatimuksen täyttyminen. Perinteisten lähteiden lisäksi tutkimuksessa on käytetty määräysten eri osapuolten näkemystä ja osaamista haastattelemalla 11 suomalaista testauspooliin kuuluvaa urheilijaa, ADT:n edustajaa ja oikeustieteilijää. Haastatteluilla pyritään luomaan määräyksistä kattava ja käytäntöä vastaava kuva, joka auttaa ymmärtämään määräyksiin liittyvät haasteet ja luo riittävät puitteet oikeudelliselle arviolle. Olinpaikkatietomääräykset ovat ongelmallisia suhteessa yksityiselämän suojaan. Suojan piiriä ja määräyksiä tarkastellessa vaikut-taa siltä, että määräykset todella muodostavat yksityiselämän suojan rajoituksen. Rajoituksen sallittavuuteen ei sen sijaan ole löydettävissä yhtä yksiselitteistä vastausta. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että säännökset ulottuvat oikeudellisesti epäselvälle ja jopa kyseenalaiselle alueelle. Ratkaisevaksi arviossa jää suhteellisuusperiaatteen täyttyminen, joka on vaikea arvostuksenva-rainen ja tarkoituksenmukaisuusharkintaa edellyttävä kysymys.