Browsing by Author "Kankkunen, Juho"

Välimiesmenettelyn merkitys kansainvälisessä riidanratkaisussa on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Tämä kehitys on tuonut erilaisten oikeuskulttuurien prosessuaaliset käytännöt ja niiden erityisluonteet konflikteihin keskenään, ja pakottanut välimiesmenettelyiden osapuolet etsimään kompromisseja konfliktien ratkaisemiseksi. Tällaisia konfliktitilanteita ilmenee erityisesti kirjallisessa todistelussa, jossa civil law ja common law -maiden väliset eroavaisuudet todistelussa nousevat erityisongelmaksi. Konfliktien ratkaisemiseksi International Bar Association laati 1983 julkaistut todistelusäännöt. Näiden sääntöjen vuonna 1999 julkaistu uussittu versio saavutti huomattavaa suosiota niin oikeustieteilijöiden kuin välimiesmenetttelyjen ammattilaisten keskuudessa. Vuonna 2010 IBA julkaisi säännöistä uuden, päivitetyn version. Tämä tutkielma esittelee IBA:n sääntöjen uusitun version mukaisen todistelujärjestelmän niin välimiesmenettelyn osapuolien kuin välimiestuomioistuimenkin näkökulmasta. Tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota kirjallisten todisteiden esittämisvaatimuksiin, joiden osalta käsitellään niin menettelyn osapuolien oikeudet ja velvollisuudet kuin välimiesten toimivalta. Esittämisvaatimuksten rajojen oikeudellinen tarkastelu on erityisen tärkeää kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, sillä civil law ja common law -maiden välillä on vaatimusten laajuden osalta huomattavia eroja. IBA:n säännöt pyrkivät erityisesti tarjoamaan välimuodon civil law -maiden rajoitettujen esittämisvaatimusten sekä common law -maiden laajemman discovery-menettelyn väliltä. IBA:n uusittujen sääntöjen tavoitteena on tarjota joustava, tehokas ja moderni todistelumenettely. Tässä tutkielmassa arvioidaan erityisesti vuoden 2010 uudistuksessa tehtyjä muutoksia ja lisäyksiä sekä niiden vaikutusta sääntöjen mukaiselle menettelylle. Uudistetut IBA:n säännöt tarjoavat edelleen joustavan ja tehokkaan mallin kirjallisen todistelun toteuttamiselle kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, sillä tehdyt muutokset eivät radikaalisti muuta sääntöjen sisältöä niiden aikaisemmasta muodosta. Tässä tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota sääntöihin lisättyyn vilpittömän menettelyn vaatimukseen ja sen suhteeseen sääntöjen muiden osa-alueiden kanssa. Tämä tarkastaelu on erittäin tärkeää, sillä säännöt eivät määrittele vilpitöntä menettelyä eivätkä tarjoa erityisiä ohjeita kyseisen vaatimuksen soveltamiseen sääntöjen kontekstissa. Niinpä välimiesmenettelyn osapuolten on suositeltavaa pyrkiä nostamaan tällaiset soveltamiskysymkset esiin sopiessaan noudatettavista menettelyistä.