Browsing by Author "Kannala, Pieti"

Tutkielmassa tarkastellaan julkisen vallan käytön edellytyksiä lastensuojelulaitoksessa sekä laitokseen sijoitetun lapsen perusoikeussuojan järjestelyjen ja oikeusturvan riittävyyttä. Tarkoituksena on tutkia, millä tavalla perusoikeuskehitys on heijastunut lastensuojelulainsäädäntöön, laitoksissa vallitseviin olosuhteisiin ja lapsen perusoikeussuojaan. Lastensuojelu on viime vuosina herättänyt paljon julkista keskustelua, mutta laitokseen sijoitetun lapsen asemaa on oikeudellisesta näkökulmasta tutkittu vain vähän. Niin sosiaali- ja terveysalan lupa- ja tarkastusvirasto (Valvira), sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö, valtiontalouden tarkastusvirasto kuin eduskunnan oikeusasiamies ovat julkaisseet selvityksiä tai raportteja lastensuojelun nykytilasta. Lastensuojelua koskevan lainsäädäntökehityksen ja oikeuskirjallisuuden ohella nämä selvitykset ja erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntö ovat tutkielman tärkeimpiä lähteitä. Tutkielman näkökulma on siinä mielessä poikkeuksellinen, että siinä analysoidaan lastensuojelu-lain mukaista laitoshuoltoa vanhan oikeudellisen konstruktion, laitosvaltaopin, näkökulmasta. Laitosvallalla tarkoitetaan laitoksen ja sinne sijoitetun henkilön välistä julkisoikeudellista valtasuhdetta, jossa pelkästään laitosvaltasuhteen alkamisen on katsottu heikentävän lainalaisuusperiaatteen merkitystä ja mahdollistavan henkilön perusoikeuksien pitkälle menevän rajoittamisen. Laitosvaltaopin katsotaan tulleen hylätyksi perusoikeuskehityksen ja etenkin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen myötä. Lastensuojelun laitoshuollossa sovellettavia lapsen perusoikeuksiin kohdistuvia rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset tulivat voimaan 1.11.2006. Tutkielmassa arvioidaan, onko lastensuojelulaitosten käytännöissä edelleen jäänteitä laitosvallasta ja missä määrin laitoksissa rajoitetaan lapsen perusoikeuksia ilman lastensuojelulain mukaisia perusteita. Rajoitustoimenpiteitä koskevan lakiuudistuksen ja vuoden 2008 alusta voimaan tulleen lastensuojelulain myötä lapsen perusoikeussuojan ja oikeusturvan edellytykset on lainsäädännön tasolla turvattu. Kuitenkin vasta lainsäädännön oikea toimeenpano, tehokkaat jälkikäteiset oikeusturvakeinot ja toimiva lastensuojelulaitosten viranomaisvalvonta mahdollistavat laitokseen sijoitetun lapsen oikeusturvan täysimääräisen toteutumisen. Tutkielman perusteella on selvää, ettei lapsen oikeusturva kaikilta osin toteudu lastensuojelulaitoksissa perustuslain perusoikeussäännösten ja lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Lastensuojelulaitosten käytännöissä on viitteitä laitosvallasta, kun laitosten toteuttamia lainvastaisia perusoikeusrajoituksia perustetaan edelleen laitosten sääntöihin, vakiintuneisiin käytäntöihin tai tarkoituksenmukaisuuteen. Myöskään lapsen oikeus tehokkaisiin oikeusturvakeinoihin ei usein toteudu, koska lapsi ei tunne omia oikeuksiaan eikä osaa tai uskalla turvautua käytössään oleviin keinoihin. Lapsen oikeusturvaan vaikuttaa välillisesti myös se, etteivät kunnat ja muut laitoshuollon valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset kykene huolehtimaan valvontatehtävistään lainsäädännön edellyttämällä tavalla.