Browsing by Author "Kapanen, Ritva"

Työssä tarkastellaan ositusta Yhdysvaltain common law-osavaltioissa. Oikeudenmukainen ositus – equitable distribution – tarkoittaa spesifisti tuomioistuimen suorittamaa ositusta, jota haetaan avioeron yhteydessä. Suurin osa eronneista pääsee sopimukseen eikä tuomioistuimen interventiota tarvita. Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä oikeussäännöt ja oikeusperiaatteet ohjaavat tuomioistuinta oikeudenmukaisessa osituksessa. Lähtökohtana työssä ovat osavaltioiden ositusstatuutit. Tuomioistuimet soveltavat kotimaisen oikeuden tapaan kolmivaiheista menettelyä osituksessa: omaisuuden luokittelua, arvostamista ja jakamista. Oikeudenmukainen ositus tarjoaa mielenkiintoisen vertailukohteen kotimaiselle ositukselle, koska suurimmassa osassa osavaltioita ositettavan omaisuuden ala on kapeampi kuin meillä. Kotimaisen puolittamisperiaatteen sijasta enemmistössä common law - osavaltioita ositetaan ainoastaan avioliiton aikana yhdessä hankittu omaisuus. Niiden osavaltioiden lukumäärä, joissa osituksen kohteeksi tulee kaikki puolisoiden varallisuus, on vähentynyt muutamaan osavaltioon. Ositustoimituksen ulkopuolelle jää ennen avioliiton solmimista omistettu omaisuus ja pääasiassa vastikkeetta saatu omaisuus. Toisaalta Yhdysvalloissa ositettavaksi omaisuudeksi katsotaan myös eläkkeet, jotka kertyvät avioliiton aikana hankituista ansioista. Omaisuuden luokitteluvaiheessa voidaan joutua tukeutumaan jäljitykseen, jolla pyritään löytämään lähdeomaisuus: tietty omaisuus linkitetään joko primääriin erilliseen omaisuuteen tai primääriin yhteiseen omaisuuteen. Varallisuuden luonteen muutos, transmutaatio, tulee kyseeseen, kun varojen lähdettä ei saada selville. Omaisuuslajit voivat myös sekoittua niin, etteivät ne ole enää erotettavissa toisistaan. Omaisuuden arvostamista koskevassa luvussa keskitytään yritysomaisuuden arvonmääritykseen Osituksen tulos voi muodostua osavaltioissa erilaiseksi sen mukaan, luetaanko esimerkiksi henkilökohtainen tai yrityksen goodwill ositusarvoon ja onko arvonmäärityksessä lähtökohtana omistajanarvo vai vaihtoarvo. Osituksen viimeisessä vaiheessa tuomioistuinta ohjaa statuuteissa säädetty useimmiten hyvin laaja harkintakriteeristö. Luettelomaisen harkintakriteeristön on sanottu ohjaavan omaisuuden jakamista puolittamisperiaatteeseen päin. Common law- osituksessa voi kuitenkin niin kutsutut tarveperusteet ja käyttäytymistekijät vaikuttaa enemmän tai vähemmän osituksen lopputulokseen. Kotimaisessa osituksessa voidaan pääasiassa vasta osituksen sovittelussa poiketa kaavamaisesta puolittamisperiaatteesta, mutta sovitteluun on laissa säädetty kynnys. Aviovarallisuusjärjestelmämme ei lähtökohtaisesti ota osapuolten työ- ja varallisuuspanosta, tarpeita ja käyttäytymistekijöitä huomioon osituksessa, vaan vasta sovittelussa. Sovittelu on mahdollista silloin, kun normaalisääntöjen mukainen osituksen tulos olisi kohtuuton tai toinen puoliso saisi siinä perusteettomasti taloudellista etua. Kotimainen osituksemme voittaa selkeydessään common law –osituksen. Jos kotimaista järjestelmää uudistettaisiin ansio- omaisuuden järjestelmään päin, edellyttäisi se jo aikaisemminkin oikeuskirjallisuudessa mainittuja uudistuksia, joista voidaan mainita esimerkiksi osituksen toimittajan tiedonsaannin tehostaminen sekä velkojen ositusta koskevien säännösten tarkistamisen.