Browsing by Author "Kaprali, Tiia"

Tämän tutkielman kohteena on rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmämme uusin yhdyskuntaseuraamus, valvontarangaistus ja 2000-luvun alussa kaavailtu sopimushoitoseuraamus. Valvontarangaistus otettiin käyttöön marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2011. Siitä säädetään kaikkia yhdyskuntaseuraamuksia koskevassa vuonna 2015 voimaan tulleessa laissa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta (YTPL, 400/2015). Laki sisältää säännökset valvontarangaistuksesta (9 luku) sekä yleiset säännökset yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta, joita myös valvontarangaistusta täytäntöön pantaessa noudatetaan. Valvontarangaistus on itsenäinen valvontaseuraamus, joka tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta ja jonka suorittamista valvotaan teknisillä välineillä ja muilla laissa säädetyillä tavoilla. Sopimushoidolla puolestaan tarkoitetaan rikosoikeudellista rangaistusta, jonka sisältönä on rikoksentekijän vapaaehtoinen suostuminen erityisen toimeenpanosuunnitelman mukaiseen hoitoon. Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomitun velvollisuus pysyä asunnossaan tai muussa sopivassa paikassa, jossa hän on hoidettavana taikka jossa hän muutoin rangaistusajan suunnitelman määräyksen mukaisesti on sekä osallistua hänelle määrättyyn toimintaan. Tässä tutkielmassa selvitetään mistä on lähdetty, mihin on tultu ja mihin tullaan menemään? Toiseksi tutkielmassa haetaan vastausta siihen miksi Suomen seuraamusjärjestelmässä ei ole hoidollista seuraamusta ja mihin varsin pitkälle valmisteltu sopimushoitoseuraamus kaatui? Kolmantena tutkimuskysymyksenä pyritään vastaamaan siihen mikä valvontarangaistuksen funktio on, onko sillä kyetty vastaamaan asetettuihin tavoitteisiin vai olisiko hoidollisella seuraamuksella paikkansa seuraamusjärjestelmässä? Tutkielman ydinkysymyksenä on sen kehityskulun ja lainsäädäntöprosessin selvittäminen, mikä johti valvontarangaistuksen säätämiseen. Historiallinen tarkastelu kriminaalipoliittisten näkökohtien osalta on tärkeää, jotta voitaisiin ymmärtää millaisia seikkoja valvontarangaistuksen taustalla vaikuttaa. Laajemmassa kuvassa valvontarangaistus liittyy siihen merkittävään strategiaan, jonka tarkoituksena on rangaistusten painopisteen siirtäminen vapaudessa täytäntöön pantaviin seuraamuksiin. Yhdyskuntaseuraamukset ovat siirtäneet painopisteen tekijäkeskeiseen rikosoikeuteen: rangaistuksen tuomitsemiseen vaikuttavat tekijän yksilölliset piirteet ja tarpeet. Niiden käyttöönottoa on perusteltu siitä lähtökohdasta, että ne ovat rangaistuksellisesti uskottavia, mutta myös kuntoutuksellisesti toimivia vaihtoehtoja ehdottomalle vankeusrangaistukselle. Sähköisen valvonnan tavoitteeksi on asetettu muun muassa vankiluvun kontrollointi ja kustannussäästöt, ehdottomaan vankeusrangaistukseen liittyvien haittojen välttäminen, yhteiskuntaan sopeuttamisen edistäminen ja valvottavan tukeminen, uusintarikollisuuden vähentäminen ja valvonnan tehostaminen. Valvontarangaistuksen käyttöönoton taustalla vaikuttaa myös sosiaalisesti tasa-arvoisemman seuraamusjärjestelmän tavoite. Vuonna 2011 käyttöön tullut valvontarangaistus on oiva esimerkki intensiivisen valvonnan ja kontrollin sekä erityisen sosiaalisen tuen yhdistävästä seuraamuksesta. Valvontarangaistus tarjoaa hyvät puitteet tuomitun tukemiselle kontrolloidussa ympäristössä, mutta montaa mieltä voidaan kyllä olla siitä, onko valvontarangaistus onnistunut kustannussäästöjen lisäksi niissä muissa tavoitteissa, joita sille on asetettu. Valvontarangaistus vaikuttaa vain halvalta ja helpolta ratkaisulta eikä hoidollisen seuraamuksen mahdollisuutta ole vaivauduttu edes ajattelemaan sitten 2000-luvun alun.