Browsing by Author "Karhu, Satu"

Arvonlisäverolla eli yleisellä kulutusverolla on suuri merkitys julkisen sektorin tulonlähteenä. Perusrakenteiltaan arvonlisäverojärjestelmä on neutraali, eli veropohja on laaja ja verokanta määräytymisperusteiltaan yhtenäinen. Neutraalisuutta voidaan rajoittaa käytännössä vain silloin, kun rajoittamisella saadaan aikaan käytännöllisiä etuja. EU-lainsäädäntö mahdollistaa kaksi poikkeamaa neutraalisuudesta: arvonlisäverosta vapauttaminen ja alennettu arvonlisäverokanta. Suomessa on käytössä kaksi alennettua verokantaa 10 prosentin ja 14 prosentin alennettu verokanta. Tutkielmassa merkityksellinen on alennettu arvonlisäverokanta. Muiden hyödykkeiden ohella sitä sovelletaan arvonlisäverolain 85a §:n 1 momentin mukaan kaikkiin henkilökuljetuspalveluihin, johon myös taksiliikenne lukeutuu. Säännös koskee sekä elinkeinonharjoittajille että kuluttajille tapahtuvaa myyntiä. Alennettua verokantaa, eli verotukea, perustellaan joukkoliikenteen kilpailuaseman ja vähimmäispalveluiden turvaamisella. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko arvonlisäverotuki tarkoituksenmukainen taksiliikenteessä. Tutkimusteema rakentuu erityisesti sen varaan, onko verotuki yhteiskunnan kannalta hyödyllinen. Tarkastelun kohteena ovat ensinnäkin alennetun arvonlisäverokannan juridiset perusteet: onko taksiliikenteen saama verotuki riittävän hyvin perusteltu. Toiseksi tutkielmassa keskitytään alennetusta verokannasta saataviin hyötyihin ja haittoihin. Tältä osin tarkastelu pohjautuu erityisesti taksiliikennesääntelyyn, koska sääntely eroaa perusrakenteiltaan muun joukkoliikenteen sääntelystä. Taksiliikennesääntely on verrattain runsasta ja yksityiskohtaista, mikä on johtanut siihen, että taksiala on lokeroitunut omaksi alakseen. Näin taksiliikenne on suojassa kilpailulta. Sääntelyn yhteydessä huomioidaan myös taksialalla ilmenevä harmaa talous, joka vääristää alennetun verokannan kannustintarkoitusta. Kolmanneksi arvioidaan minkälaisten sääntelystandardien varaan verotuen tarkoituksenmukaisuus rakentuu. Tarkastelun kohteena ovat verotuen tehokkuus, vaikuttavuus ja kattavuus verojärjestelmässä. Koska verotuki vaikuttaa taksiyritysten toimintaan myös sisäisesti, sääntelystandardien yhteydessä arvioidaan myös taksiyritysten hallinnollista taakkaa verojärjestelmän sisällä. Tutkielman tutkimusmetodi on pääasiassa oikeustaloustieteellinen. Koska vastaavaa tutkimusta yksittäisestä taksiliikenteeseen kohdistuvasta arvonlisäverotuesta ei ole tehty, hyödynnetään myös oikeusdogmaattista metodia sekä oikeusvertailua. Näin pyritään havainnollistamaan tuen soveltamisalaa mahdollisimman laajassa kontekstissa sekä arvioimaan, voiko kansallista sääntelyä perustella välillisesti myös muiden maiden kokemusten perusteella. Tutkimuksen tausta-aineisto on laaja ja tutkimuksessa on hyödynnetty kirjallisten lähteiden lisäksi myös haastattelua. Tarkoituksena on näin huomioida myös sidosryhmien merkitys taksialan verotuen toteutumisessa. Tutkielman aihe on kirjoittamishetkellä ajankohtainen, koska julkisen liikenteen sääntelyä ollaan yhdenmukaistamassa. Koska taksiliikenne on osa julkisen liikenteen järjestelmää, vaikuttaa sääntely luonnollisesti myös taksialaan. Tämä nostaa alennetun arvonlisäverokannan merkitystä, koska tutkielmassa havaitulta osin, verotuki ei toteuta täysin tarkoitustaan taksiliikenteen sääntelyn yhteydessä.