Browsing by Author "Karhula, Pilvi"

Kansallisen turvallisuuden edistämiseksi ja vakavan rikollisuuden ehkäisemiseksi on sekä kansainvälisesti että Suomessa valjastettu perinteisten rikosoikeudellisten keinojen rinnalle hallintomenettelyjä, joissa pyritään ennaltaehkäisemään kansallisen turvallisuuden vaarantumista astumatta lainkaan rikosoikeuden kentälle. Eräänä tällaisena keinona on kansallinen maahanmuuttokontrolli, joka on otettu osaksi vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan tähtääviä keinoja. Suomessa Maahanmuuttovirasto pyytää suojelupoliisilta lausuntoja hakijasta käsitellessään ulkomaalaisten oleskelulupa- ja kansalaisuushakemuksia. Lausuntojen antaminen on osa suojelupoliisin ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä ja liittyy siten kansallisen turvallisuuden vaarantumisen ennaltaehkäisyyn. Hallintotuomioistuinten oikeuskäytännössä on katsottu näiden lausuntojen perusteluiden olevan valtion turvallisuuden ylläpitämistä koskevia salassapidettäviä viranomaisen asiakirjoja, jotka on pidettävä salassa myös hallintoprosessin asianosaiselta eli oleskelupaa tai kansalaisuutta hakevalta ulkomaalaiselta. Tutkielma keskittyy oleskelulupa- ja kansalaisuusasioissa tapahtuvan asianosaisjulkisuuden rajoittamisen valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin. Tutkielmassa käsitellään yleisen turvallisuuden ja yksilön oikeuksien välistä jännitettä sekä hallintoprosessissa omaksuttuja ratkaisuja yksilön oikeuksien ja yleisen intressin yhteensaattamiseksi, erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien oikeasuhtaisen rajoittamisen näkökulmasta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset hallintoprosessille ovat tutkielman ydinaluetta ja tutkielman keskiössä ovat ne kansalliset oikeustapaukset, joissa asianosaisjulkisuutta on rajoitettu suojelupoliisin lausuntojen perusteluiden osalta oleskelulupa- ja kansalaisuusasioissa. Perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamista koskevan välttämättömyyskriteerin arvioimiseksi tutkielmassa käsitellään myös muissa valtioissa omaksuttuja malleja, joilla on pyritty minimoimaan asianosaisjulkisuuden rajoittamisen haitat oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten luodessa pohjan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteelle on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä tarkasteltu sen selvittämiseksi, voidaanko kansallisessa oikeuskäytännössä omaksuttuja malleja pitää kansainvälisten velvoitteiden vaatimukset täyttävinä ja onko kansallisen oikeusturvan taso yhdenmukainen unionin oikeuden kanssa. Erityisesti tutkielmassa pyritään selvittämään toteutuvatko oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset hallintoprosessissa, ja eräänä erityiskysymyksenä on hallintotuomioistuimen selvittämisvelvollisuuden rooli ja laajuus silloin, kun asianosaisen tiedonsaantioikeutta oikeudenkäynnissä rajoitetaan. Hallintotuomioistuinten selvittämisvelvollisuuden osalta on tarkasteltu myös hallintotuomioistuinten linjauksia suojelupoliisin asiakirjojen yleistä julkisuutta koskevien rajoitusten osalta sen selvittämiseksi onko salaamisen perusteiden asianmukaisuuden ja oikeasuhtaisuuden selvittämiseksi käytetyissä keinoissa eroja yleisen julkisuuden ja asianosaisjulkisuuden tapauksissa. Koska kysymys on kansallisen turvallisuuden ja vakavan rikollisuuden ehkäisystä hallinnollisin keinoin, on asianosaisen oikeusturvan riittävyyttä selvitetty myös vertaamalla sitä syytetyn oikeusturvaan ja erityisiin vähimmäisoikeuksiin rikosprosessissa.