Browsing by Author "Karppinen, Heidi"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan oikeussuhteen luonteen määrittelemistä työtä koskevassa oikeussuhteessa digitaalisessa alustataloudessa. Digitaalinen alustatalous on uusi talouden muoto ja sen merkitys niin taloudessa kuin työmarkkinoilla on kasvanut viime vuosina. Alustatyöstä on myös tullut merkittävä osa työmarkkinoita. Suomen lainsäädännössä työtä koskevan oikeussuhteen luonnetta on perinteisesti arvioitu työsopimuslain 1 luvun 1 pykälän mukaan, jonka mukaan työsopimus on sopimus, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Kuitenkin pykälän soveltaminen alustatyöhön aiheuttaa ongelmia. Alustayritykset luokittelevat itse työn suorittajat ammatinharjoittajaksi, vaikka todellisuudessa osa heistä tosiasiallisesti luokiteltaisiin työntekijöiksi. Väärinluokittelu johtaa siihen, ettei työntekijän asemassa oleva saa pakottavan työlainsäädännön tarjoamaa suojaa. Toisaalta kuitenkin myös aidosti yrittäjämuotoisessa alustatyössä on etunsa ja potentiaalia. Se tarjoaa työn suorittajille joustavan työn muodon ja siten myös sen voidaan nähdä parantavan työllisyyttä. Viime aikoina rajanvedon ongelmaan on myös pyritty vastaamaan vireillä olevilla uudistuksilla. Suomessa vireillä on hallituksen esitysehdotus työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muuttamisesta, jossa kokonaisharkinnan lisäämisellä lain tasolle pyritään osaltaan selkeyttämään työn murroksen aiheuttamia ongelmia rajanvedossa. Lisäksi Euroopan unionin tasolla vireillä on komission antama direktiiviehdotus työolojen parantamisesta alustatyössä (COM (2021) 762 final (2021)), jossa pyritään luomaan selkeitä kriteereitä alustavälitteisen työn oikeussuhteen luonteen arviointiin. Tässä tutkielmassa syvennytään alustan välityksellä työskentelevän oikeussuhteen luonteen arviointiin ja siinä esiintyviin ongelmiin on-demand -alustataloudessa. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä tutkielmassa pyritään selvittämään miten alustan välityksellä työskentelevän oikeussuhde luokitellaan nykyisen lainsäädännön mukaisesti Suomen oikeusjärjestelmässä. Toisena tutkimuskysymyksenä tutkielmassa pyritään arvioimaan alustatyötä koskevia vireillä olevia uudistuksia ja selvittämään miten vireillä olevat uudistukset mahdollisesti vaikuttavat oikeussuhteen luonteen arviointiin ja tuovatko uudistukset apua ongelman ratkaisemiseen. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia käytännöllisen lainopin keinoin. Tutkielmassa päädytään ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta siihen johtopäätökseen, että on-demand -alustataloudessa alustan välityksellä työskentelevät ruokalähetit ja muut vastaavassa asemassa työskentelevät on katsottava itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi Suomen oikeusjärjestelmän kontekstissa. Ratkaisuun päädyttiin, koska työn johto- ja valvontatunnusmerkin ei voitu nähdä täyttyvän täysimääräisesti alustatyössä, sekä sen vuoksi, että alustatyössä on havaittavissa useita yrittäjyyden tunnusmerkkejä. Toisen tutkimuskysymyksen osalta päädytään siihen, että hallituksen esitysehdotus työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muuttamisesta ei tuo muutosta eikä ratkaisua alustan kautta työskentelevän oikeussuhteen luonteen arviointiin. Sen sijaan Euroopan komission ehdottama direktiiviehdotus koskien työolojen parantamista alustatyössä saattaa tuoda apua alustan välityksellä työskentelevien oikeussuhteen luonteen arviointiin.