Browsing by Author "Krootila, Kristian"

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaisissa rakennusurakkasopimuksissa tapahtuvia urakoitsijan suorituksen viivästyksiä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa viivästys on urakoitsijan ennalta suunnittelema, ja joissa viivästys ulottaa vaikutuksensa rakennusurakkasopimusta edeltäneeseen urakkakilpailuun. Käsittelyn kohteena ovat nimenomaan sellaiset suunnitellut viivästykset, joita voidaan pitää oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta tehokkaina sopimusrikkomuksina. Tehokkaassa sopimusrikkomuksessa sopimuksen välittömille osapuolille ei aiheudu sopimusrikkomuksesta vahinkoa, vaan tilaajalle koituva vahinko viivästyksestä kompensoidaan sopimussakolla, ja urakoitsija laskee etukäteen, kuinka paljon rakennusurakka voi viivästyä, jotta hän tekisi rakennusurakalla voittoa. Itse sopimusrikkomus koskee rakennusurakkasopimusta, mutta ulottaa merkityksensä myös urakkakilpailuun ja erityisesti urakoitsijan menestykseen urakkakilpailussa, minkä johdosta tutkielmassa puhutaan tehokkaasta sopimusrikkomuksesta rakennusurakkasuhteessa. Rakennusurakkasopimuksen sopimusrikkomus voi ulottaa merkityksensä urakkakilpailuun tutkielman mukaan silloin, jos tilaaja suosii mahdollisimman nopeaa urakka-aikataulua, mikä on myös ilmaistu tarjouspyynnössä. Tällöin urakoitsija voi tehdä urakkakilpailussa sellaisen tarjouksen, jonka sisältämässä urakka-aikataulussa urakoitsijan on alkujaankin mahdotonta pysyä ja jonka urakkahintaan on laskettu etukäteen mukaan rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukainen viivästyssakko. Olennaista on myös se, että urakoitsija salaa varsinaisen toimintasuunnitelmansa tilaajalta, sillä näin urakoitsija voi tällaisella vilpillisellä tarjouksella voittaa sellaisen urakkakilpailun, jota urakoitsijan ei olisi mahdollista voittaa totuudenmukaisella ja realistisella tarjouksella. Toimintamallin toimivuus perustuu etenkin siihen, että rakennusurakoissa käytetään usein rakennusurakan yleisten sopimusehtojen viivästyssakkoehtoa sellaisenaan, eikä kyseinen viivästyssakkoehto ole erityisen ankara urakoitsijaa kohtaan. Lisäksi toimintamalli vaatii, että tilaaja on tarjouspyynnössään ilmoittanut voittavan tarjouksen merkittävimmäksi valintaperusteeksi nopean urakka-ajan. Tutkielmassa käsitellään sekä yksityisiä urakkakilpailuja, joihin sovelletaan rakennusalan urakkakilpailun periaatteita, sekä julkisia urakkakilpailuja, joihin sovelletaan lakia julkisista hankinnoista. Menettelyt muistuttavat jossain määrin toisiaan, ja molempien menettelyjen pääasiallinen tarkoitus tutkimuskysymyksen kannalta relevanteilta kohdin on suojata erityisesti urakkakilpailuun osallistuvien urakkakandidaattien oikeuksien toteutumista urakkakilpailussa, eikä niinkään tilaajan tai hankintayksikön oikeuksia, vaikka toki näitäkin suojataan. Tutkimuskysymykset ovat (1) selvittää, onko urakkakilpailun sääntöjen kiertäminen tosiasiassa mahdollista tässä kuvatulla tavalla sekä (2) kuinka tämänlainen toimintamalli voitaisiin kaikkein tehokkaimmin ehkäistä. Asian keskiössä on ennen kaikkea tilaajan tai hankintayksikön mahdollisuus selvittää urakoitsijoiden tarjousten aito toteuttamiskelpoisuus, johon liittyvät urakkakilpailun periaatteiden sekä hankintalain kohdat epäilyttävän alhaisesta hinnasta ja sen merkityksestä tarjouksen hylkäämisperusteena urakkakilpailussa. Tutkielmassa otetaan kantaa siihen, pitäisikö esimerkiksi epäilyttävän nopea urakka-aikataulu olla epäilyttävän alhaisen hinnan ohella tarjouksen hylkäämisperuste niin yksityisissä kuin julkisissakin urakkakilpailuissa, jotta tutkielmassa kuvattua kyseenalaista urakkakilpailutoimintaa voitaisiin ehkäistä. Tutkielmassa käytetään metodina oikeustieteelle tyypillisesti ennen kaikkea oikeusdogmaattista metodia, mutta asioita tarkastellaan niiden luonteen sekä käytännönläheisyyden takia myös oikeustaloustieteellisessä viitekehyksessä. Myös tutkimuskysymykseen (2) pyritään vastaamaan oikeustaloustieteellisiä argumentteja, käytännössä tehokkuusvertailua hyödyntäen.