Browsing by Author "Kuhanen, Tuomas"

Rakennushankkeet ovat usein pitkäkestoisia, monivaiheisia ja usean osapuolen suorituksista muodostuvia kokonaisuuksia. Kuten pitkäkestoisissa sopimussuhteissa yleisesti, rakennushankkeessa ei voida yleensä välttyä mitenkään kaikilta sopimukseen vaikuttavilta häiriötekijöiltä tai sopimussuhteen aikana tapahtuvilta muutoksilta ja muutostarpeilta. Rakennushankkeita koskevien urakkasopimuksien sisältöä koskevaa lainsäädäntöä ei merkittävissä määrin ole, joten urakan osapuolet voivat pääosin määrätä vapaasti urakkaa koskevan sopimuksen tarkemmasta sisällöstä. Ottaen huomioon rakennushankkeita koskevan häiriöalttiuden sekä hankkeisiin liittyvät epävarmuudet, urakan osapuolien on hankala laatia etukäteen urakan osapuolien oikeudet, velvollisuudet ja vastuut tasapuolisesti huomioon ottava sopimus. Tähän ongelmaan on pyritty vastaamaan sillä, että urakoitsijoiden ja urakan tilaajien edustajat ovat yhteistyössä laatineet rakennusurakkasopimuksiin räätälöidyt vakiosopimusehdot, eli rakennusalan yleiset sopimusehdot YSE 1998. Tutkielman kohteena on YSE 1998 -ehtojen mukaiset lisä- ja muutostyöt sekä niitä koskevat määräykset. Lisä- ja muutostöitä joudutaan suorittamaan rakennushankkeiden yhteydessä lähes säännönmukaisesti. Samaten lisä- ja muutostöitä koskevat erimielisyydet ovat yleinen rakennusurakoita koskevien riitojen aihe. Muutostyöllä tarkoitetaan urakoitsijan suorittamaa työtä, joka muuttaa urakoitsijan alkuperäistä suoritusvelvollisuutta. Muutostöiden suorittaminen voi tulla tarpeelliseksi muuttuneiden suunnitelmien tai olosuhteiden vuoksi. Lisätöiksi puolestaan katsotaan urakoitsijan suorittama työ, joka ei alun perin ole kuulunut urakoitsijan suoritusvastuulle. Urakoitsija on YSE 1998 -ehtojen määräysten perusteella velvollinen suorittamaan tilaajan sille osoittamat muutostyöt, elleivät ne muuta urakkaa olennaisesti toisen luonteiseksi. Lisätöiden osalta urakoitsijalla ei ole samankaltaista velvollisuutta suorittaa tilaajan osoittamia töitä. Urakan tilaajan yksipuolisen muutosoikeuden vastineeksi YSE 1998 -ehtojen mukaan urakoitsija on oikeutettu samaan kohtuullisen korvauksen sekä pidennyksen urakka-aikaan suoritettujen lisä- ja muutostöiden johdosta. YSE 1998 -ehtojen määräysten perusteella urakan osapuolien tulee sopia kirjallisesti lisä- ja muutostöiden suorittamisesta sekä niiden vaikutuksesta urakkaan ennen niiden suorittamista. Käytännön rakennustoiminnassa näin ei kuitenkaan usein tapahdu, vaan urakan osapuolet voivat sopia lisä- ja muutostöiden suorittamisesta epävirallisesti, kuten suullisesti tai epäselvin työmaakokouspöytäkirjoihin kirjatuin merkinnöin. Tämän vuoksi urakan osapuolille voi herkästi herätä urakan jälkeen erimielisyyksiä koskien sitä, mitkä urakoitsijan suorittamat työt ovat olleet lisä- tai muutostöitä sekä myös siitä, mikä niiden vaikutus on alkuperäiseen urakkahintaan ja -aikaan. Tutkielman keskeisenä tutkimuskysymyksenä on se, miten tulee arvioida tilannetta, jossa urakan osapuolet laiminlyövät lisä- ja muutostöitä koskevien menettelytapamääräysten noudattamista. Aikaisemmassa oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että YSE-ehtojen menettelytapamääräykset ovat pääosin ohjeluonteisia määräyksiä, joiden laiminlyöminen ei lähtökohtaisesti ole johtanut automaattisesti puhevallan menettämiseen. Urakoitsijan on täten ollut mahdollista tapauskohtaisin perustein esittää vaatimuksia koskien suoritettuja lisä- ja muutostöitä, vaikka niistä ei ole sovittu menettelytapamääräyksiä noudattaen. Korkeimman oikeuden antaman ratkaisun KKO 2008:19 on puolestaan katsottu muuttaneen voimassa ollutta oikeustilaa tältä osin. Kyseisen ratkaisun jälkeisestä oikeuskirjallisuudesta ja -käytännöstä on kuitenkin havaittavissa, että ratkaisu ei ole välttämättä johtanut kovinkaan jyrkkään muutokseen. Urakoitsijan on katsottu edelleen tietyissä tilanteissa säilyttävän puheoikeutensa esittää vaatimuksia koskien suoritettuja lisä- ja muutostöitä, joista ei ole sovittu YSE 1998 -ehtojen menettelytapamääräyksiä noudattaen. Tutkielman tärkeänä tarkastelukohteena onkin se, minkälaista painoarvoa tulee antaa urakan osapuolien omalle menettelylle arvioitaessa lisä- ja muutostöitä koskevien menettelytapamääräysten laiminlyömistä. Jotta voidaan arvioida tarkemmin lisä- ja muutostöitä koskevia määräyksiä sekä niiden laiminlyömisen vaikutuksia, tutkielmassa käsitellään aluksi urakoitsijan suorittamien töiden erottelu lisä- tai muutostöiksi ja toisaalta urakkaan kuuluviksi suorituksiksi. Lisäksi määritellään tarkemmin se, miten suoritetut lisä- ja muutostyöt vaikuttavat alkuperäiseen urakkahintaan ja -aikaan. Tutkielman metodina toimii lainoppi. Pääasiallisena aineistona käytetään YSE-ehtoja, oikeuskirjallisuutta ja -käytäntöä sekä rakennusalaa koskevia käytännön käsikirjoja. Tutkielmasta rajautuu pois muut kuin elinkeinonharjoittajien väliset urakkasopimukset sekä urakkasopimukset, joihin ei sovelleta YSE 1998 -ehtoja.