Browsing by Author "Kujala, Riina"

Työ käsittelee GATT:n artiklan XI suhdetta OPEC:n ylläpitämiin öljyn tuotannonrajoituksiin. Artikla XI kieltää määrälliset tuotteiden kaupanrajoitukset, joita valtiot ylläpitävät tuontiin tai vientiin liittyen. OPEC:n jäsenmaat asettavat tuotannonrajoituksia jokaiselle jäsenmaalle öljyn tuotantoon liittyen. Jokainen jäsenmaa saa siis nostaa maasta vain tietyn määrän öljyä määrätyllä aikavälillä. Öljyn tuotannonrajoituksella on käytännössä vientiä rajoittava vaikutus, ja rajoitus vastaa vaikutuksiltaan artiklassa XI kiellettyjä määrällisiä rajoituksia. On kuitenkin epäselvää kuuluvatko OPEC:n tuotannonrajoitukset artiklan XI piiriin. Artikla edellyttää, että on olemassa rajoitus, joka kohdistuu tuotteen vientiin. Artiklan tulkinta on jaoteltu toisaalta siihen, mitä tarkoittaa se, että rajoituksen on kohdistuttava vientiin ja toisaalta siihen, mitä voidaan pitää tuotteena artiklan XI tarkoittamalla tavalla. Tulkinta suoritetaan hyödyntämällä WTO-järjestelmässä käytössä olevia tulkintaperiaatteita, niistä tärkeimpänä Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen tulkintaperiaatteet. WTO:n oikeuskäytäntö on myös merkittävässä osassa artiklan tulkinnassa. WTO:n oikeuskäytännöstä ei löydy suoranaista vastausta kysymykseen, ja myös tuotteen määritelmän osalta hyvin vähän oikeuskäytäntöä. Toisaalta rajoituksen määritelmästä ja sen kohdistumisesta vientiin löytyy useita oikeustapauksia, ja tapauksia hyödynnetään erityisesti arvioimalla eri tulkintaperiaatteideiden käyttöä ja merkitystä WTO-järjestelmässä. Työ rakentuu artiklan XI tulkinnan ympärille ja siihen liittyviin kysymyksiin, kuten mikä on GATT:n ja tuotannonrajoitusten suhde, mitä voidaan pitää tuotteena, mikä on GATT:n suhde luonnonvaroihin, voiko GATT säännellä luonnonvarojen hyödyntämistä niiden luonnollisessa tilassa ja mikä on valtioiden itsemääräämisoikeuden merkitys asiassa. Analyysin perusteella OPEC:n tuotannonrajoitukset eivät kuulu artiklan XI piiriin, koska öljy sen luonnollisessa tilassa ei täytä tuotteen määritelmää. Tutkimus kuitenkin paljastaa useita mahdollisia tapoja tulkita artiklaa, minkä osoittaa muun muassa vertailu aiempien kysymystä käsittelevien tutkimusten kanssa. Aiempi tutkimus on ollut suppeampaa, eikä artiklan XI termejä ole pyritty määrittelemään tarkasti. Valtioiden itsemääräämisoikeutta niiden luonnonvaroista käsitellään tulkintaosiossa erikseen omana laajempana kokonaisuutenaan. Tutkimus osoittaa, että vaikka periaate otetaan huomioon WTO:n sopimusten tulkinnassa, sen merkitys on hyvin rajallinen, koska sopimuksen teksti on tulkinnassa aina etusijalla. Tämän lisäksi WTO:n käytännössä on painotettu vapaata kauppaa suosivia periaatteita, kun taas itsemääräämisoikeutta painottava tulkinta suosisi mahdollisesti kauppaa rajoittavaa ja ympäristöystävällistä tulkintaa. Tulkinta-analyysin jälkeen työssä otetaan esiin seikkoja, jotka ovat ongelmallisia WTO-järjestelmässä erityisesti tutkimuskysymykseen liittyen. Näitä ovat WTO:n poliittinen luonna, kansainvälisen kauppaoikeuden suhde kansainväliseen ympäristöoikeuteen ja kilpailua koskevien sääntöjen puute WTO:ssa. WTO on loppujen lopuksi poliittinen elin vaikka riidanratkaisujärjestelmän luotettavuus ja ennakoitavuus on parantunut huomattavasti WTO:n perustamisen jälkeen, kun pysyvä valituselin luotiin, ja päätösten hyväksimistä koskevia sääntöjä muutettiin. Erilaiset valtasuhteet sekä valtioiden resurssit saattavat vaikuttaa siihen, millä tavalla WTO:n riidanratkaisujärjestelmää hyödynnetään. Kansainvälinen ympäristöoikeus on otettu enenevässä määrin huomioon WTO:n perustamisen jälkeen. Vieläkään WTO:ssa ei ole kuitenkaan riittävästi säännöksiä, joissa otettaisiin ympäristönäkökohtia huomioon verrattuna siihen kuinka moni WTO:n oikeustapauksista liittyy jollakin lailla ympäristöön. Tutkielman tutkimuskysymys soveltuisi ehkä parhaiten kilpailuoikeudellisten säännösten piirissä arvioitavaksi. Vaikka WTO:ssa on jatkuvasti keskustelua kilpailuoikeudellisten säännösten mukaan ottamisesta WTO:n piiriin, kansainvälisten kilpailuoikeudellisten säännösten laatiminen on monimutkaista eroavista kansallisista säännöksistä johtuen.