Browsing by Author "Kunnas, Tetti"

Unionin tuomioistuimen (EUT) käytännössä on jo pitkään näkynyt se, että SEUT 34 artiklan tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamista arvioitaessa perustavanlaatuisin, ja jopa ainoaksikin luonnehdittu, kriteeri on, estääkö tai rajoittaako jäsenvaltion toimenpide markkinoille pääsyä. Tämä market access -testi on nykymuodossaan kolmivaiheinen, ja edellyttää, että jäsenvaltion toimenpiteitä arvioidaan monitahoisella vaikutusarvioinnilla. Määräävän markkina-aseman väärinkäytönkieltoa koskevan SEUT 102 artiklan soveltamisen piirissä tosiasiallisten markkinavaikutusten rooli on ollut pitkään epäselvä, mutta viimeaikainen ratkaisukäytäntö, etenkin Intel-tapaus (C-413/14 P) ja sitä seuranneet tuomiot, vaikuttaisi antavan viitteitä siitä, että myös EUT olisi omaksumassa jossakin määrin aiempaa taloudellisemman lähestymistavan väärinkäytönkiellon soveltamisessa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla tosiasialliset markkinavaikutukset otetaan huomioon yhtäältä, kun sovelletaan SEUT 34 artiklan tavaroiden vapaata liikkuvuutta sekä toisaalta sovellettaessa SEUT 102 artiklan määräävän markkina-aseman väärinkäytönkieltoa, ja millaisia yhteneväisyyksiä näiden välillä voidaan nähdä. Pääkysymystä tukemassa olivat myös kaksi lisäkysymystä, joiden tarkoituksena oli selvittää, miten unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö kyseisten artikloiden soveltamisessa on kehittynyt, ja millaisia testejä se käyttää arviointityössään sekä voitiinko tapauskohtaisen analyysin katsoa toteuttavan artikloille asetettuja tavoitteita. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi tutkielmassa pyrittiin antamaan yleiskuva siitä, miten market access -testi ja sitä koskeva vaikutusarviointi on kehittynyt sekä toisaalta siitä, miten kilpailuoikeudessa, rajattuna määräävän markkina-aseman väärinkäytönkieltoon, tosiasialliset markkinaolosuhteet ja tehokkuusperusteet tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan, onko yritys rikkonut toiminnallaan SEUT 102 artiklaa. Tutkielman perusteella markkinavaikutusten kasvanut merkitys unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tiivistetysti ilmaistuna näkynyt ensinnäkin siinä, että sekä SEUT 34 artiklaa että SEUT 102 artiklaa sovellettaessa on luovuttu enenevässä määrin toimenpiteiden etukäteisestä kategorisoinnista ja by object -tulkinnasta. Tällaisista hyvinä esimerkkeinä toimivat Keck-oikeuskäytännössä vahvistetut tietyt myyntijärjestelyt, kielto-olettama (economic rule) jäsenvaltion taloudellisista syistä tai jo Hoffman-La Roche -klassikkotapauksessa vahingollisina, ja täten kiellettyinä, pidetyt uskollisuusalennukset. Olettamien sijaan painotus on siinä, estääkö tai rajoittaako kansallinen toimenpide tosiasiallisesti markkinoille pääsyä, tai seuraako yrityksen menettelystä yhtä tehokkaan kilpailijan syrjäytyminen markkinoilta. Lisäksi markkinavaikutusten kasvavan merkityksen voidaan katsoa näkyneen muutoksena siinä, millä tavalla arviointi kilpailuviranomaisessa tai tuomioistuimessa käytännössä nykyään toteutetaan. Tällöin ensinnäkin SEUT 102 artiklaa sovellettaessa arvioinnissa korostuu kilpailuviranomaisen ja tuomioistuimen tutkintavelvollisuus ja yrityksen väitteiden tutkiminen riittävän täydellisesti ja yksityiskohtaisesti sekä se, että tällainen kokonaisvaltainen tutkiminen saattaa edellyttää myös taloudellista analyysiä tukevien testien, kuten AEC-testin, käyttämistä. Käytännössä EUT on vaikuttanut vielä varsin vastahakoiselta nimenomaisesti kuitenkaan edellyttämään tällaisten testien käyttämistä, koska se nostaisi huomattavasti komission ja kilpailuviranomaisten näyttötaakkaa. Toiseksi SEUT 34 artiklaa sovellettaessa tuomioistuin on enenevässä määrin korostanut jäsenvaltioille kuuluvaa vastuuta siitä, että vähäistä merkittävämmät markkinoille pääsyä rajoittavat vaikutukset otettaisiin kattavasti huomioon. EUT on pyrkinyt myös selkeyttämään suhteellisuustestiä viimeaikaisessa ratkaisukäytännössään sekä painottanut jäsenvaltioille kuuluvaa vastuuta siitä, että jo lainsäädäntövaiheessa otetaan riittävän kattavasti huomioon eri vaikutukset sisämarkkinoille. Lisäksi valitun toimenpiteen tulee aina olla soveltuva tavoiteltavien tulosten saavuttamiseksi, ja tästä pitää myös varmistua riittävällä tavalla. Aiempaa enemmän vaikutusarviointia painottava SEUT 34 artiklan ja SEUT 102 artiklan soveltaminen on saanut osakseen sekä kiitosta että vahvaa epäilystä. Mekaanisempaa lainkäyttöä puolustellaan mm. sen tuomalla oikeusvarmuudella sekä toisaalta myös eräänlaisena resurssikysymyksenä. Toisaalta vaikutusarvioinnin myötä katsotaan ennen kaikkea, että kummankin artiklan tavoitteet toteutuvat aikaisempaa tehokkaammin, kun artikloja voidaan paremmin soveltaa vain oikeasti sisämarkkinoille haitallisiin toimenpiteisiin ja riski vääristä interventioista vähenee (false positives ja false negatives). Myös suhteellisuusperiaatteen voidaan katsoa paremmin toteutuvan, kun käytännössä kiellettäviksi tulevat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on oikeasti haitallisia vaikutuksia sisämarkkinoille ja viime kädessä kuluttajien hyvinvoinnille.