Browsing by Author "Kuokkanen, Matti"

Euroopan unionissa annettiin vuonna 2009 luottoluokituslaitostoimintaa koskeva asetus vastauksena finanssikriisiin. Luottoluokituslaitosten toiminnan on katsottu vaikuttaneen globaalin finanssikriisin taustalla olleen Yhdysvaltojen subprime-kriisin syntymiseen. Asuntomarkkinoiden kuplan puhkeaminen johti sijoittajien tappioihin, sillä asuntolainat niihin liittyvine riskeineen oli siirretty eteenpäin alkuperäisiltä lainanantajilta sijoittajille. Luottoluokituslaitoksia kohtaan esitetty kritiikki on kohdistunut niiden kyvyttömyyteen arvioida oikein tappioita aiheuttaneisiin arvopapereihin liittyvää luottoriskiä. Yhtenä syynä edellä esitetyn luottoluokitusten laadun heikkenemiselle on nähty olleen luottoluokituslaitosten liiallinen myötämielisyys luotto-luokituksen niiltä hankkineiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden toiveille. Korkeat luokitukset ovat liikkeeseenlaskijoiden intressien mukaisia, koska ne vaikuttavat alentavasti rahoituskustannuksiin. Sijoittajien intressissä puolestaan on ainakin lähtökohtaisesti saada laadukasta tietoa sijoituspäätösten tekemisen tueksi, joten näiden osapuolten luottoluokituksiin liittyvät intressit ovat ristiriitaisia. Luottoluokituslaitosten harjoittama liiketoiminta taas perustuu lähes yksinomaan liiketoimintamalliin, jossa annetusta luokituksesta palkkion niille suorittaa arvopaperin liikkeeseenlaskija. Toiminnan riippumattomuus vaarantuu, mikäli luottoluokituslaitokset pyrkivät omaa liiketoimintaansa edistääkseen pitämään maksavan asiakkaansa tyytyväisenä. Tutkielmassa käsitellään sääntelyteorian menetelmin Euroopan unionin luottoluokituslaitostoimintaa koskevassa sääntelyssä omaksuttuja ratkai-suja mainituntyyppisiin intressiristiriitoihin puuttumiseksi. Tutkielma etenee ajallisesti loogisessa järjestyksessä niin, että ensiksi tarkastelu kiinnittyy ongelmien sekä lainsäätämisen taustan selvittämiseen, ja vasta tämän jälkeen lainsäätäjän omaksumiin ratkaisuihin, eli tämänhetkisen sääntelytilan selvittämiseen. Näiden jälkeen tarkastellaan vielä sääntelyn kehittämistarpeita sekä omaksuttujen ratkaisujen vaikutuksia pidem-mällä aikajänteellä. Tutkielmassa esitetyn perusteella voidaan pitää oikeutettuna sitä, että julkisvalta puuttuu luottoluokituslaitostoimintaan ja turvaa luokitusten laatua. Sääntelyllä puututaan moniin intressiristiriitoja aiheuttaviin ja luottoluokitustoiminnan riippumattomuuden vaarantaviin pienempiin tekijöihin, mutta ei luottoluokituslaitosten käyttämään liiketoimintamalliin. Keskustelu siitä, pitäisikö interventio ulottaa myös viimeisenä mainittuun, on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Näin voitaisiin mahdollisesti poistaa vallitsevaan malliin liittyvä luottoluokitusten laadun kannalta ei-toivottava kannustin liialliseen myötämielisyyteen liikkeeseenlaskijan toiveille. Käyttökelpoisen vaihtoehtoisen liiketoimintamallin löytäminen on kuitenkin hyvin hankalaa. Sääntelyintervention lisäksi Euroopan unionissa on globaalin mallin mukaisesti ryhdytty vähentämään tukeutumista ulkoisiin luottoluokituksiin sääntelyssä, eli niiden niin sanottua sääntelytarkoituksessa käyttämistä, jonka on nähty lisänneen luottoluokitusten sekä luottoluokituslaitosten merkitystä rahoitusmarkkinoilla. Esimerkiksi pankkien vähimmäispääomien määräytymistä koskeva sääntely on edellyttänyt omistusten luotto-luokitusten huomioimisen niihin liittyvän riskin määrittelemiseksi. Tutkielmassa esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että uudella sääntelyllä pyritään siirtämään vastuuta luottokelpoisuuden arvioinnissa ulkoisista luottoluokituksista sisäisiin arvioihin. Luottoluokituksiin tukeutumisen purkaminen ei käy kuitenkaan nopeasti, minkä lisäksi vaihtoehtoisten riskinarviointimenetelmien löytäminen on haasteellista. Lisäksi on syytä pitää mielessä luottoluokituslaitostoimintaan liittyvät mittakaavahyödyt sekä luottoluokituslaitosten riskinarviointiin liittyvä osaaminen.