Browsing by Author "Kuosmanen, Mikko"

Hallinnollisen päätöksenteon harkintavallan rajoitusperiaatteisiin kuuluvan objektiviteettiperiaatteen keskeinen sisältö on puolueettomuus. Muina elementteinä siinä on erotettu perusteltavuus ja asianmukaisuus tai asiallisuus. Periaate erottuu kuitenkin heikosti muista harkintavallan rajoitusperiaatteista. Läheisin yhteys sillä on hallinnon tarkoitussidonnaisuuden periaatteeseen ja yhdenvertaisuusperiaatteeseen. Objektiviteettiperiaate sisältyy Perustuslain 6 §:ään. Kunnallishallinnon kannalta se on konkretisoitu lain tasolla hallintolaissa, kuntalaissa ja vaalilaissa. Sen keskeiset ilmenemismuodot ovat vaalikelpoisuus ja esteellisyys. Tässä työssä objektiviteettiperiaatetta toteuttava sääntely on systematisoitu viisiportaiseksi jatkumoksi., joka laajimmillaan kieltää henkilön osallistumisen kunnalliseen päätöksentekoon kokonaan ja suppeimmillaan kieltää osallistumasta yksittäistä hallintoasiaa koskevaan päätöksentekoon. Sääntelyn ulkopuolelle jää tilanteita, joissa on kysymys luottamushenkilön subjektiivisesta suhtautumisesta päätöksenteon kohteeseen. Näiden tilanteiden ratkaiseminen voidaan perustaa yleiseen objektiviteettiperiaatteeseen tai luonteeltaan ei-sitoviin eettisiin normistoihin. Luottamushenkilöhallinnon luonteesta johtuu, että objektiviteetin heikkeneminen ennakkoasenteen tai yksipuoliseen taustatietoon nojautumisen johdosta on pitkälti sallittua Kunnallisen luottamushenkilön on päätöksenteossaan otettava huomioon sekä objektiviteettiperiaate että kuntalain vaatimus kunnan ja kuntalaisten parhaan edistämisestä. Kunnallinen luottamushenkilö ei voi olla puolueeton virkamiehiltä edellytetyllä tavalla, koska luottamushenkilöasemaan kuuluu olennaisena osana eri kuntalaistahojen intressien tuominen mukaan päätöksentekoon ja julkinen keskustelu käsiteltävänä asioista jo ennen päätöksentekoa. Luottamushenkilön tehtäväksi asettuu näin ollen kunnan ja kuntalaisten edun ajaminen samalla ratkaisut objektiivisesti harkiten ja perustellen. Objektiviteettivaatimukseen kuuluva vaalikelpoisuussääntely rajoittaa perustuslain takaamia poliittisia osallistumisoikeuksia. Sääntely täyttää tällä hetkellä hyvin vaatimuksen perusoikeusrajoituksen suhteellisuudesta. Kunnallishallinnossa on tärkeintä taata mahdollisimman laaja osallistumismahdollisuus kansanvaltaisen toimielimen eli kunnanvaltuuston toimintaan. Perusoikeuksien rajoittamista koskevan suhteellisuusvaatimuksen vastaista ei olisi kuitenkaan tiukentaa kelpoisuusvaatimuksia kunnan hallinnosta, taloudesta ja työnantajakysymyksistä vastaavan kunnanhallituksen jäseneksi. Niin sanotun kaksoisagenttiongelman ratkaisemiseksi riittävää olisi vain laajentaa kunnanhallituksen jäsenyyttä koskeva vaalikelpoisuusrajoitus koskemaan koko kunnan ja kuntakonsernin henkilöstöä. Toisin kuin vaalikelpoisuuden rajoituksia, esteellisyyttä voidaan rajatapauksissa tulkita jopa laajentavasti mahdollisten valitusten välttämiseksi. Myöhemmin aiheettomaksi osoittautuvasta luottamushenkilön itsensä tekemästä jääväyksestä ei ole oikeudellisia seurauksia. Kaikissa tilanteissa esteellisyyden pitää kuitenkin perustua havaittavissa oleviin seikkoihin eikä pelkkiin oletuksiin. Sääntelyn ulkopuolelle jäävissä tilanteissa objektiviteettiperiaatteella on rajattu käyttöala. Oikeuskäytännössä tuomioistuimet eivät kuitenkaan perustele ratkaisujaan objektiviteettiperiaatteen loukkauksella vaan harkintavallan väärinkäytöllä tai toimivallan ylittämisellä. Kiireellisin lainsäädäntötoimia vaativa ongelma liittyy vaalilautakuntien jäsenten vaalikelpoisuuden ja esteellisyyden tulkintaan. Kysymys on samalla hallintolain soveltamisesta vaalilain säännöksiä täydentävänä normistona. Kysymys on laajuutensa vuoksi välttämättä ratkaistava ennen vuoden 2017 kuntavaaleja.