Browsing by Author "Kuronen, Joonas"

Verovelvollisella on verotusmenettelystä annetun lain mukaan laaja myötävaikuttamisvelvollisuus, joka sisältää ensinnäkin ilmoittamisvelvollisuuden, lisätietojen antamisvelvollisuuden ja passiivisia velvollisuuksia, esimerkiksi velvollisuuden alistua verotarkastuksen kohteeksi. Tätä lakisääteistä myötävaikuttamisvelvollisuutta tehostetaan veronkorotuksella, joka määrätään tilanteissa joissa verovelvollinen on syystä tai toisesta laiminlyönyt myötävaikuttamisvelvollisuutensa. Vakavimmissa tilanteissa tätä laiminlyöntiä arvioidaan rikoslain verorikoksia koskevien säännösten perusteella. Suomen kaksiraiteisesta seuraamusjärjestelmästä johtuu, että verovelvolliselle on voitu saman laiminlyönnin perusteella määrätä sekä hallinnollinen veronkorotus että rikosoikeudellinen verorikosseuraamus. Perinteisesti veronkorotus otettiin ehkä huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana, mutta jo vanhastaan rikoslaissa tunnustettu kaksoisrangaistavuuden periaate ei ulottunut rikosasian ja hallinnollisen veroasian välille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin ratkaisukäytännössään vahvistanut veronkorotuksen rikosoikeudellisen sanktioluonteen ja samaistanut sen vastaamaan rikossanktiota. Tämä linjaus ei kuitenkaan ole poistanut asiaan liittyviä kotimaisen oikeuskäytännön ongelmia Verovelvollinen voi toisinaan lakisääteisen myötävaikuttamisvelvollisuuden alaisena joutua tilanteeseen, jossa hänet velvoitetaan antamaan lausumia veroasiassa, mutta jossa hän tulee samalla paljastaneeksi omaa syyllisyyttään jossakin rikosasiassa koskevia tietoja. On kyse myötävaikuttamisvelvollisuuden ja itsekriminointisuojaperiaatteen välisestä kollisiosta. Itsekriminointisuoja hallinnollisessa menettelyssä on vielä suhteellisen tuore instrumentti, eikä sen soveltamisedellytykset ole vielä vakiintuneet. Tutkimukseni aiheena on tämän myötävaikuttamisvelvollisuuden rajat eritoten verotusmenettelyn ja rikosprosessin rajapinnassa. Tarkastelen ensinnäkin kaksoisrangaistavuutta ja sen kieltoa eli ne bis in idem -vaikutusta veronkorotuksen sekä verorikoksen välillä. Toinen pääaiheistani on myötävaikuttamisvelvollisuuden merkitys tilanteissa, kun verovelvollinen ei voi täyttää sitä saattamatta itseään rikosasiassa vahingolliseen asemaan. Pyrin tuomaan esille kummankin kysymyksen pääongelmia ja merkityksellistä oikeuskäytäntöä ja esittämään perusteita niiden soveltumiselle. Tarkoituksenani on osoittaa, että ihmisoikeussopimuksen oikeusturvan vaatimukset tulee voida toteuttaa myös kansallisen seuraamusjärjestelmän erityispiirteiden asettamista rajoituksista huolimatta.