Browsing by Author "Kuronen, Milla"

Oikeudenkäymiskaaren (1.1.1734/4) todistelua koskeva 17 luku uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 2015 ja uudet säännökset tulivat voimaan vuoden 2016 alusta lukien. Ennen kokonaisuudistusta voimassaollut OK 17 luku oli peräisin vuodelta 1949 (L 571/1948), minkä jälkeen siihen oli tehty useita osittaisuudistuksia. Vuoden 2015 kokonaisuudistuksen tavoit-teena oli saattaa sääntely kaikilta osin vastaamaan nykyisessä oikeudenkäyntimenettelyssä omaksuttuja periaatteita, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintalinjoja sekä muuttuneita yhteiskunnallisia arvoja. Lisäksi tarkoituksena oli päivittää säädösteksti nykylainsäädännöltä edellytettävien selkeyteen, täsmällisyyteen ja kirjoitustapaan liittyvien vaatimusten mukaiseksi. Oikeudenkäymiskaaren säännöksiä sovelletaan kaikissa yleisissä tuomioistuimissa ja ne koskevat lähtökohtaisesti sekä riita- että rikosasioiden käsittelyä (OK 1.1 §) . Yksi vuoden 2015 uudistuksen keskeisimmistä periaatteellisista muutoksista oli henkilöllisiä todistuskeinoja koskeva muutos, jossa luovuttiin yhdestä aiemmassa lainsäädännössä omaksutusta niin sanotusta kuultavien ryhmästä. Nykyisessä oikeudenkäymiskaaressa tehdään todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden osalta selkeä jako asianosaisiin ja todistajiin, joiden lisäksi voidaan kuulla asiantuntijaa. Aiemmassa laissa oli näiden lisäksi luonteeltaan asianosai-sen ja todistajan väliin sijoittuva ryhmä, kuultavat. Se, mihin ryhmään todistelutarkoituksessa kuultava henkilö kuuluu, ratkaisee sen, mitä menettelyllisiä ja muita säännöksiä hänen kuulemiseensa sovelletaan. Lisäksi tällä roolijaotuksella on merkitystä arvioitaessa henkilön asemaa, oikeuksia ja velvollisuuksia oikeudenkäynnissä yleisemmin. Henkilötodistelua koskevien säännösten taustalla vaikuttavat yleiset oikeudenkäynnille asetettavat tavoitteet, kuten oikeudenkäynnin tarkoituksenmukaisuus ja pyrkimys aineellis-oikeudellisesti mahdollisimman oikeaan lopputulokseen. Yleiset prosessuaaliset oikeusperiaatteet, kuten oikeudenkäynnin julkisuus sekä asianosaisen kuulemisen periaate turvaavat näihin tavoitteisiin pääsemistä ja sitä kautta oikeudenkäyntiin osallisten oikeuksia. Tutkielman aiheena on uudistetun OK 17 luvun henkilöllisiä todistuskeinoja koskeva sääntely ja erityisesti siihen liittyen kysymys oikeudenkäyntiin osallistuvien tahojen erilaisista rooleista. Aiheeseen liittyen esille nousee sellaisia kysymyksiä, kuten mitä rooleja oikeudenkäyntiin osal-listuvilla on? Kuka on asianosainen, kuka todistaja? Entä mihin sijoittuu asianosaisen edustaja? Mikä merkitys näillä rooleilla on oikeudenkäyntiin osallistuvien oikeuksiin ja velvollisuuksiin? Esiin nousseita kysymyksiä peilataan tutkielmassa sekä vanhaan että voimassaolevaan lainsäädäntöön. Tutkielman aihe rajataan koskemaan siviiliprosessia, vaikkakin oikeudenkäymiskaaren yleisestä soveltamisalasta johtuen tarkoituksenmukaisia viittauksia rikosprosessiin voidaan tehdä. Lisäksi on valittu pääasialliseksi tarkastelunäkökulmaksi asianosaisena tai muussa roolissa olevan oikeushenkilön näkökulma. Erityiseen tarkasteluun otetaan asianosaisen edustajaan liittyvät rajanveto- ja tulkintakysymykset. Tätä asianosaisen edustajan asemaa käsitellään yksityiskoh-taisesti aihetta koskevan oikeustapauksen kautta. Kyseinen oikeustapaus on tuore ja vaikka onkin alioikeusratkaisu, siinä nousevat esille useat tutkielman aiheeseen liittyvät oikeudelliset ja tulkintakysymykset.