Browsing by Author "Kuuppo, Mika"

Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus on aiheena erittäin ajankohtainen ja samalla tuoreista lainsäädännön muutoksista ja oikeuskäytännön vähäisyydestä johtuen erittäin tulkinnanvarainen. Monissa vireillä olevissa kilpailunrajoituksen vuoksi nostetuissa vahingonkorvauskanteissa on vedottu korvausperusteena kilpailulainsäädäntöön sisältyvän vahingonkorvauksen ohella myös sopimusrikkomukseen. Tutkielman tavoitteena on arvioida sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun soveltamisen edellytyksiä kilpailunrajoituksella aiheutetun vahingon korvaamisessa. Tarkoituksena on yhtäältä hahmottaa sen soveltamisedellytysten täyttymistä sekä toisaalta arvioida miksi vahinkoa kärsineen kannattaisi vedota siihen kanneperusteena. Kantavana teemana tutkielmassa voidaan pitää kilpailuoikeusliitännäisestä tarkastelusta huolimatta sopimusvastuun joustavuuden arviointia. Sopimusvastuun soveltaminen kilpailunrajoituksella aiheutettuun vahinkoon edellyttää ensinnäkin, että sen suhdetta muihin kilpailuoikeudellisten vahingonkorvauskanteiden yhteydessä merkityksellisiin korvausperusteisiin täsmennetään. Sopimusvastuun soveltamisalaa ei voidakaan pitää täysin selvänä esimerkiksi kilpailulakiin tai vahingonkorvauslakiin nähden. Vahingonkorvauskanteissa on lisäksi pidetty mahdollisena, että kilpailurikkomukseen liittyviä sopimuksia arvioitaisiin oikeustoimilaissa tai kilpailulaissa säädettyjen pätemättömyysinstituutioiden kautta. Kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevassa tutkimuksessa on lisäksi aina tarpeen kiinnittää huomiota EU-oikeuteen ja niihin vaatimuksiin, joita se kansalliselle velvoiteoikeudelle asettaa. Sopimusvastuuseen vetoaminen voinee olla vahinkoa kärsineen näkökulmasta kannattavaa esimerkiksi siihen sisältyvän ekskulpaatiovastuun vuoksi. Toisaalta voidaan argumentoida myös sen puolesta, että kilpailulain muutosten myötä sopimusvastuu ei välttämättä tarjoa vahinkoa kärsineelle sopimuskumppanille merkittävää etua kilpailulakiin verrattuna. Sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun soveltamisedellytysten täyttyminen aiheuttaa niin ikään lukuisia tulkinnanvaraisuuksia. Kilpailuoikeudellisessa yhteydessä sopimusrikkomus lienee perustettava velallisen lojaliteettiperiaatetta ja osapuolten välistä luottamusta rikkoneeseen menettelyyn. Kilpailunrajoituksen rinnastaminen lojaliteettiperiaatteen rikkomukseen on kuitenkin ongelmallista. Erityisesti lojaliteettiperiaatetta rikkoneen kilpailunrajoituksen ja aiheutuneen vahingon ennakoitavuuden ja syy-yhteyden täyttyminen on tietyissä tilanteissa vaikeaa. Toisaalta on esitetty, että esimerkiksi velallisen tuottamuksellinen menettely voi toimia ennakoitavuusharkintaa lieventävänä tekijänä. Sopimusvastuun edellytysten arviointi kilpailuoikeudellisessa yhteydessä näyttää joka tapauksessa tältä osin lähenevän deliktivastuuta koskevaa arviointia. Jos päädytään tulkintaan siitä, että sopimusperusteiseen vahingonkorvausvastuuseen vetoaminen on kilpailunrajoituksen vuoksi mahdollista, on perusteltua syventyvä kysymykseen siitä mihin henkilörelaatioon mahdollisuus esittää sopimusperusteisia vaatimuksia rajautuu. Ajatus pohjautuu viime aikoina velvoiteoikeuden piirissä vallinneeseen keskusteluun kaksinasianosaissuhteen ylittävästä vastuusta. Vaikka viimeaikaisesta KKO:n ratkaisukäytännöstä kaksinasianosaissuhteen ylittävään vastuuseen liittyen voidaan oikeuskirjallisuudessa esitettyjen tulkintojen mukaan löytää eräitä legalistisia piirteitä, ei ratkaisukäytäntö kuitenkaan näytä kovertavan tyhjäksi yleistä oikeustieteen piirissä vallinnutta voimakasta pohjavirettä välittömän sopimussuhteen ylittävän vastuun puolesta lailla sääntelemättömissä tilanteissa. Kilpailuoikeudellisten vahinkojen ominaispiirteenä voidaan pitää epäsuorien ja välillisten vahingonkärsijöiden käsitteiden laajentunutta tulkintaa. Tästä syystä voidaan ainakin teorian tasolla löytää eräitä tyyppitilanteita, joissa sopimusvastuu voisi olla toteutettavissa kaksinasianosaissuhde ylittäen. Välittömän sopimussuhteen ylittävän vastuun yhdistäminen kilpailuoikeudelliseen kontekstiin näyttäytyy tästä huolimatta varsin epätodennäköiseltä. Välittömän sopimussuhteen edellytykseksi asetettujen reaalisten syiden täyttyminen on esimerkiksi monissa yhteyksissä vaikeaa. Tältä osin on tarpeen lisäksi kiinnittää huomio kilpailulakiin, jossa ei rajoiteta epäsuorien vahingonkärsijöiden tai sopimuskumppaneiden mahdollisuutta vaatia korvausta.