Browsing by Author "Kuurne, Paula"

Tutkielmassa yleisen tarkastelun kohteena on perusoikeutena turvatun asiakirjajulkisuuden sisältö ja kohde sekä sen valtiosääntöiset rajoitusedellytykset. Asiakirjajulkisuus – jokaiselle kuuluva oikeus viranomaisella olevaan julkiseen tietoon – on viranomaistoiminnassa noudatettavan julkisuusperiaatteen keskeisin funktio, sillä se turvaa demokratian käytännön toteutumista yhteiskunnassa. Asiakirjajulkisuuden lisäksi tietoon kohdistuu myös muita perusoikeuksia, joista esimerkiksi sananvapaus ja osallistumisoikeudet tukeutuvat julkisuuteen ja siten vahvistavat sen merkitystä. Sitä vastoin yksityiselämän suoja edellyttää yleensä julkisuuden rajoittamista. Suomessa julkisuusperiaatteella on pitkä historia, kun taas Euroopan unionissa se alkoi saada jalansijaa vasta 1990-luvulla. Euroopan unionin sääntelyn ja käytäntöjen yhä vahvempi korostuminen Suomen viranomaiskäytännöissä edellyttää, että tähän merkittävään yhteiskunnallisen päätöksenteon osa-alueeseen kuuluvien asiakirjojen ja tietojen julkisuus toteutuu myös käytännössä, jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja valvoa julkisten varojen sekä julkisen vallan käyttöä. Tutkielmassa syvemmän tarkastelun kohteena onkin kansainväliseen yhteistyöhön ja erityisesti Euroopan unioniin liittyvien asiakirjojen julkisuuden toteutuminen Suomessa 2000-luvulla. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä ovat, millä perusteella viranomaiset rajoittavat kansainväliseen yhteistyöhön ja Euroopan unioniin liittyvien asiakirjojen julkisuutta, ja ovatko salassapitopäätösten perustelut kestäviä perusoikeutena turvatun asiakirjajulkisuuden näkökulmasta. Tarkastelussa keskeisellä sijalla on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö. Johtopäätöksenä esille nousseiden havaintojen perusteella on, että viranomaiset rajoittavat asiakirjajulkisuutta varsin usein kansainvälisen yhteistyön perusteella. Salassapitoa on perusteltu muun muassa toisen valtion neuvottelukantojen turvaamisella asian ollessa vielä kesken, kansainvälisissä suhteissa vakiintuneen käytännön mukaan noudatettavalla luottamuksellisuudella sekä toisen valtion ilmaisemalla salassapitotahdolla. Perusoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna viranomaisten tietopyyntöjen hylkäämispäätökset ovat olleet perusteluiltaan puutteellisia 2000-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen on kuitenkin havaittavissa positiivista kehitystä. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on valtion turvallisuutta koskevaa oikeuskäytäntöä lukuun ottamatta pyrkinyt julkisuuden maksimointiin ja perustellut päätöksensä asiakirjajulkisuuden perusoikeusaseman kannalta kestävästi.