Browsing by Author "Kuusisto, Juuso"

Liiketoiminnan arvopaperistamisessa jokin liiketoiminnan ala eriytetään omaan arvopaperistettavaan yhtiöön (operatiivinen yhtiö), jonka rahoitusta varten lasketaan liikkeeseen joukkovelkakirja. Joukkovelkakirja lasketaan tätä tarkoitusta varten perustetun erillisyhtiön kautta. Joukkovelkakirjan vakuudeksi luodaan kattava vakuuspaketti, johon kootaan operatiivisen yhtiön kaikki vakuuskelpoinen omaisuus. Lisäksi vakuuspakettia täydennetään myös ulkopuolisilla vakuuksilla. Näistä ulkopuolisista vakuuksista olennaisin on operatiivisen yhtiön koko osakekanta, jonka liikkeeseenlaskija antaa vakuudeksi vierasvelkapanttina. Luotonantajia edustaa liiketoiminnan arvopaperistamisessa edunvalvoja suhteessa erillisyhtiöön. Edunvalvonnan järjestäminen toteutetaan Suomen oikeudessa valtuutuksen kautta. Liiketoiminnan arvopaperistamisen keskiössä on operatiivisen yhtiön tulevaisuudessa tuottamat kassavirrat, jolla joukkovelkakirja on tarkoitus maksaa takaisin. Liiketoiminnan arvopaperistamisessa luotonantajien suhde lopulliseen velalliseen eli operatiiviseen yhtiöön on etäisempi kuin tavallisessa yritysluotonannossa. Operatiivisen yhtiön ja luotonantajien välillä ei ole järjestelyssä suoraa sopimussuhdetta. Liiketoiminnan arvopaperistamisessa luotonantajat ovat edustettuna välillisesti suhteessa todelliseen velalliseen. Tämä vaikeuttaa luotonantajien mahdollisuuksia valvoa velallista, koska velkoja-aseman mukanaan tuomat oikeudet suhteessa velalliseen kuuluvat järjestelyssä erillisyhtiölle. Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä kontrollikeinoja luotonantajilla on käytettävissään suhteessa arvopaperistettavaan yhtiöön, ja kuinka tehokkaan suojan tämä kontrolli tuottaa. Toisena tarkastelun kohteena on luotonantajien suhde edunvalvojaansa. Edunvalvojan asema perustuu joukkovelkakirjan merkitsemisen yhteydessä laadittuun valtuutukseen. Valtuutus määrittelee edunvalvojan kelpoisuuden rajat. Valtuutuksen antajalla on kuitenkin mahdollisuus ohjeillaan määritellä myös kelpoisuutta suppeampi toimivalta, jonka rajat eivät kuitenkaan ole samalla tavalla ulkopuolisten objektiivisesti havaittavissa kuin kelpoisuuden rajat. Valtuutusta on myös perinteisesti pidetty Suomen oikeudessa vapaasti peruutettavissa. Nämä seikat yhdessä tarkoittavat käytännössä, että jokainen yksittäinen luotonantaja pystyy halutessaan irtautumaan yhteisestä edunvalvontajärjestelystä joko rajaamalla edunvalvojan toimivaltaa tai kokonaan peruuttamalla valtuutuksen. Tutkimuksessa selvitetäänkin, onko valtuutukseen perustuva edunvalvoja riittävä väline luotonantajien tarpeisiin, mutta onko luotonantajilla samalla riittävät keinot valvoa edunvalvojansa toimia. Liiketoiminnan arvopaperistamisen toteuttamiskelpoisuuden kannalta ratkaiseva kysymys on, minkälainen asema luotonantajilla on operatiivisen yhtiön maksukyvyttömyystilanteessa. Tätä kysymystä lähestytään tutkielmassa tarkastelemalla luotonantajien asemaa ulosotossa, konkurssissa sekä sopimusjärjestelyihin perustuvassa realisoinnissa, jolla pyritään liiketoiminnan jatkamiseen. Tarkastelun keskiössä on liiketoiminnan jatkamiseen tähtäävät realisointikeinot, koska liiketoiminnan arvopaperistamisessa velkojien kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin ylläpitämään kassavirtoja. Konkurssi voi olla perinteinen likvidaatiokonkurssi, jossa velallisen omaisuus myydään eniten tarjoavalle. Vaihtoehtoisesti konkurssi voi olla myös saneerauskonkurssi, jossa liiketoimintaa jatketaan konkurssipesän kautta. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti saneerauskonkurssin mahdollisuuksiin liiketoiminnan arvopaperistamisessa. Toinen velkojien käytössä oleva mahdollinen liiketoimintaa jatkava realisointimenetelmä on operatiivisen yhtiön osakekannan haltuunotto vierasvelkapantattujen osakkeiden realisoinnin kautta. Tähän menetelmään liittyy kuitenkin ongelmana lex commissoria -kielto eli pantin menettämisseuraamuksen kielto. Tutkimuksessa tarkastellaan vaihtoehtoisten realisointimenetelmien vaikutuksia luotonantajien kannalta tarkoituksena selvittää, mitkä menetelmät tuottavat luotonantajien kannalta optimaalisen lopputuloksen.