Browsing by Author "Kuusisto, Teresia"

Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet, ns. tapaohjeet, laadittiin alun perin vuonna 1972 ohjeistamaan asianajajia hyvästä asianajajatavasta. Tapaohjeet sisältävät asianajajia koskevat eettiset periaatteet ja esteellisyysperusteet. Asianajaja voi olla monen seikan perusteella esteellinen ottamaan toimeksiantoa hoitaakseen ja tapaohjeet auttavat asianajajia tunnistamaan mahdollisen esteellisyytensä asianajotoimeksiannon eri vaiheissa. Ne eivät kuitenkaan luettele kaikkia mahdollisia esteellisysytilanteita tyhjentävästi. Asianajajan lojaalisuusvelvollisuus asiakasta kohtaan on yksi tapaohjeisiin sisältyvistä perusarvoista. Tämän arvon mukaan asianajajan tulisi valvoa ainoastaan oman asiakkaansa etua. Asianajaja voi olla esteellinen lojaalisuusvelvollisuuden perusteella. Tämä merkitsee sitä, että asianajaja ei saa ottaa hoitaakseen tehtävää, joka rikkoisi hänen lojaalisuusvelvollisuutta hänen nykyistä tai entistä asiakasta kohtaan. Lojaalisuusvelvollisuutta on kuvastettu ensimmäiseksi perusarvoksi, mikä osoitta sen tärkeän aseman koko asianajotoiminnassa. Lojaalisuusvelvollisuus koskee laajasti asiakkaan ja asianajajan välistä suhdetta asianajotoiminnassa, jopa vielä toimeksiannon jo päädyttyä. Tämän takia se on vaikea yksiselitteisesti määrittää. Lojaalisuusvelvollisuus ilmentää asiakkaan kokemaa luottamusta asianajajaa kohtaan, ja sen voidaan nähdä pitävän koko toimeksiannon kasassa. Asianajajan ja asiakkaan välinen sopimussuhde on epäsymmetrinen siten, että asianajajalla on asiakasta enemmän tietoa asian käsittelystä ja siihen liittyvistä seikoista. Asiakkaan on yksinkertaisesti luotettava asianajajaan, mikä edellyttää, että asianajaja on lojaali asiakastaan kohtaan. Asianajotoiminnan ympäristö on kokenut paljon muutoksia niistä ajoista, kun tapaohjeet alun perin laadittiin vuonna 1972. Tämän johdosta tapaohjeet uusittiin vuonna 2009. Voidaan ajatella, että asianajotoimintaan kuuluva etiikka ja käsitys moraalisuudesta ovat pysyneet suhteellisen samoina läpi vuosikymmenten, vaikka asianajotoiminnan ympäristössä on tapahtunut paljon muutoksia. Toisaalta siinä, miten asianajajien esteellisyyskysymyskiin suhtaudutaan, voi nähdä tapahtuneen muutoksia. Vaikka lojaalisuusvelvollisuuden ytimessä oleva periaate ei ole muuttunut, voidaan ajatella, että asianajajan lojaalisuudelta mahdollisesti vaaditaan nykyään enenmmän kuin aiemmin. Asianajotoiminnan ympäristössä tapahtuneet muutokset käsittävät esimerkiksi asianajotoiminnan kansainvälistymistä, asianajotoimistojen kasvua sekä asianajotapojen muuttumista. Näistä muutoksista on nähtävissä, että käsitys luotettavasta ja lojaalista asianajajasta on ajan saatossa saanut uusia piirteitä. Nykyään ei enää riitä, että asianajaja pelkästään noudattaa kirjaimellisesti häntä koskevia tapaohjeita, vaan asianajajan tulisi myös ulkopuolisesti tarkasteltuna vaikuttaa luotettavalta, lojaalilta ja riippumattomalta. Nykyään kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota siihen, että koko asianajajakunta vaikuttaa riippumattomalta ja luotettavalta. Asianajajalla ei tämän seurauksena ole velvoitteita ainoastaan asiakastaan kohtaan, vaan myös valtiota ja kolmansia osapuolia kohtaan. Yksittäisten asianajajien riippumattomuus ja lojaalisuus takaa koko asianajajakunnan luotettavuuden, mikä on tärkeä seikka oikeuden toteutumisen kannalta. Asianajajan vaatimus riippumatomuudesta ja esteettömyydestä voidaan näin ollen nähdä monella eri tasolla ja koskevan laajasti asianajajan toimintaa yhteiskunnassa. Asianajajan lojaalisuus on taas kaiken hänen toiminnan taustalla, takaamassa hänen luotettavuuden ensisijaisesti asiakasta, mutta sen kautta myös laajemmin yhteiskuntaa kohtaan. Tulevaisuudessa asianajajien on mahdollisesti sopeuduttava jatkossakin uusiin asianajotoiminnassa tapahtuviin muutoksiin, mitä kansainvälistyminen, tietotekniikka ja asianajotapojen muuttuminen voivat tuoda mukanaan. Kaiken ytimessä tulevat silti säilymään asianajajien eettiset arvot.