Browsing by Author "Kuutti, Janne"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan menettelyä, jossa vero-oikeudellisen rikkomuksen seuraamuksena voidaan määrätä sanktio joko rikosoikeudellisessa tai hallinto-oikeudellisessa menettelyssä. Tutkimuksen kohde sijoittuu rikos- ja hallintoprosessioikeuden rajapintaan ja sen tarkoituksena on selvittää, kuinka sanktiointi tulisi toteuttaa näiden rikkomusten osalta. Tutkimuksen oikeudellisena lähtökohtana on se, että sanktiointi voidaan toteuttaa joko rikos- tai hallinto-oikeudellisia keinoja käyttäen. Tällöin voidaan esittää kysymys siitä, millaisessa oikeudellisessa menettelyssä sanktiointi voidaan toteuttaa, jotta se täyttää ensinnäkin perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan kriteerit, mutta samalla myös muut tarkoituksenmukaisuuden elementit. Tämän selvittämiseksi tutkimuksessa tarkastellaan oikeudellisia normeja ja periaatteita, jotka ohjaavat valintaa hallinnollisen- ja rikosoikeudellisen prosessilajin välillä. Jotta tutkimukseen saadaan lisää perspektiiviä, tutkimuksessa vertaillaan lisäksi kahta toisistaan poikkeavaa sanktiomallia, joiden avulla on pyritty ratkaisemaan kahteen kertaan tutkimisen ja rankaisemisen ongelma. Nämä tutkimuksen kohteena olevat sanktiomallit ovat Suomen toteuttama ”tienvalintamalli” ja Ruotsin valitsema ”yhden tuomioistuinmenettelynmalli”. Tutkimuksessa tuodaan esiin sekä Suomen että Ruotsin lainsäätäjän tekemiä valintoja järjestää sanktiointi vero-oikeudellisten rikkomusten osalta. Suomen ja Ruotsin vero-oikeudellisia sanktiojärjestelmiä on verrattu toisiinsa, sillä näissä valtioissa oikeudellinen ongelma on ollut hyvin samankaltainen. Tutkimusta luettaessa tulee kuitenkin huomioida se, ettei tämä tutkimus ole tarkoitettu oikeusvertailevaksi tutkimukseksi. Oikeusvertailu toimii ennemminkin tutkimuksen työkaluna, jolla pyritään löytämään suomalaisesta oikeusjärjestelmästä mahdollisia heikkouksia ja kehittämisen kohteita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös Verohallinnon roolia osana vero-oikeudellista sanktiojärjestelmää. Suomessa Verohallinnolle on annettu nykyisen lainsäädännön puitteissa huomattavasti harkintavaltaa päättää siitä, mitkä tapaukset se hoitaa hallinnollisessa sanktiomenettelyssä ja mitkä asiat se ohjaa puolestaan rikosprosessissa käsiteltäväksi. Suomen lainsäädännössä ei ole tältä osin yksiselitteisesti määritelty prosessilajinvalintaa ohjaavia tekijöitä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, aiheutuuko tästä Verohallinnon vedenjakajan roolista oikeusturvaa vaarantavia tekijöitä. Tutkimuksen yleisenä havaintona on se, että Suomen toteuttamasta sanktiomallista löytyy puutteita, joita ei voida pitää asianmukaisina oikeudenmukaiselle sanktiojärjestelmälle. Näin ollen prosessilajin valintaa ohjaavia normeja olisi syytä terävöittää, jotta lainkäyttö olisi tasapuolisempaa ja ennakoitavampaa verovelvollisen/syytetyn kannalta.