Browsing by Author "Kyläkoski, Karoliina"

Yrityskauppojen yhteydessä esitettävät taloudelliset ennusteet kohdeyhtiön tulevasta taloudellisesta kehityksestä ovat keskeisessä asemassa ostajan arvioidessa yrityskaupan kannattavuutta ja päättäessä kauppaan sitoutumisesta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan taloudellisia ennusteita yrityskaupoissa sekä myyjän virhevastuuta tilanteissa, jossa ennusteet eivät toteudu. Edelleen tarkastelun kohteena on, voidaanko myyjän menettely katsoa joissakin tilanteissa kunnianvastaiseksi ja arvottomaksi tai voiko myyjän toiminta täyttää petoksen tunnusmerkistön. Tutkielman tutkimuskysymykset on jäsennelty seuraavasti: miten taloudelliset ennusteet otetaan huomioon yrityskauppasopimuksissa, miten taloudellisiin ennusteisiin lähtökohtaisesti liittyvä epävarmuus vaikuttaa myyjän virhevastuuseen, millainen merkitys annetaan ostajalle syntyneelle käsitykselle taloudellisista ennusteista myyjän virhevastuun kannalta ja voiko OikTL 33 § soveltua tai petoksen tunnusmerkistö täyttyä tilanteessa, jossa taloudelliset ennusteet eivät toteudu. Taloudelliset ennusteet vaikuttavat yrityskauppasopimuksen ehtoihin, kuten ostajan maksamaan kauppahintaan ja esimerkiksi siihen, sovelletaanko kaupassa lisäkauppahintamekanismia. Kauppahintamekanismin lisäksi taloudelliset ennusteet voidaan ottaa huomioon kauppakirjaan sisällytettävissä myyjän vakuutuksissa ja vastuunrajoituksissa. Tavallisesti myyjä ei anna vakuutuksia tulevaisuutta koskevista seikoista. Mikäli myyjä on antanut vakuutuksen taloudellisia ennusteita koskien, määräytyy myyjän vastuu viimekädessä vakuutuksen sisällön mukaan. Tällöinkin myyjän vastuuta voivat kuitenkin rajoittaa yrityskauppasopimukseen kirjatut vastuunrajoitusehdot. Jos myyjä on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, vastuunrajoitusehdot eivät päde. Taloudellisiin ennusteisiin lähtökohtaisesti liittyvä epävarmuus vaikuttaa myyjän virhevastuun muodostumiseen. Myyjän virhevastuun muodostumista tarkasteltaessa voidaan erottaa tilanteet, joissa taloudelliset ennusteet eivät toteudu suhdannevaihteluista johtuvista syistä, tilanteet, jolloin esitetyt ennusteet ovat selvästi virheelliset ja tilanteet, jolloin myyjä on tietoisesti manipuloinut lukuja esittäen ostajalle ylioptimistisia ennusteita tai salannut tietoja saadakseen ostajan erehtymään kaupan kannalta keskeisistä seikoista. Sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä on vahvistettu, ettei myyjä ole lähtökohtaisesti vastuussa taloudellisten ennusteiden toteutumisesta ellei se ole antanut niistä vakuutusta. Ennusteiden toteutumisen on katsottu näin kuuluvan ostajan liiketoimintariskin piiriin. Sen sijaan myyjän on katsottu olevan vastuussa taloudellisten ennusteiden taustalla olevista tiedoista. Myyjän virhevastuuta kaventaa vastuunrajoitusehtojen lisäksi ostajan suorittama kaupan kohteen ennakkotarkastus, sillä ostaja ei voi vedota virheenä seikkoihin, jotka se on havainnut tai jotka sen olisi pitänyt havaita tarkastaessaan kohteen. Ostajalle on asetettu kohteen ennakkotarkastuksen suhteen ankara huolellisuusvelvollisuus ja ostajan on katsottu olevan velvollinen käyttämään apunaan asiantuntijoita kohteen tarkastuksessa. Edelleen ostajan on katsottu kantavan riskin siitä, että sen käsitys yhtiön markkina-asemasta osoittautuu vääräksi, ja ostajan tuleekin verifioida ennusteet, joita se käyttää kauppahinnan määrittämisen perusteena. Myyjän esittäessä virheellisiä ennusteita, menettely voidaan katsoa kunnianvastaiseksi ja arvottomaksi, mikäli myyjä pyrkii käyttämään hyväkseen ostajan erehdystä, josta on tietoinen tai jonka on aikaansaanut ja erehdys on vaikuttanut ostajan kaupasta päättämiseen. Ostajalle voi kuitenkin osoittautua käytännössä vaikeaksi näyttää toteen, että myyjä on käyttänyt tietoisesti hyväkseen ostajan erehdystä, ja että erehdys on vaikuttanut kaupasta päättämiseen. Erityisen vakavissa tapauksissa myyjän menettely voi täyttää jopa petoksen tunnusmerkistön, jos myyjä on vakuuttanut, että kaupan kohteella on joitakin ominaisuuksia tietäen, ettei sillä ole niitä, ja myyjä pyrkii hyötymään ostajan kustannuksella aiheuttaen tälle taloudellista vahinkoa. Markkinatoimijoiden on kuitenkin katsottu olevan velvollisia ottamaan huomioon, ettei vastapuoli ole välttämättä täysin lojaali sopimuskumppaniaan kohtaan ja kynnys petoksen täyttymiseksi liikesuhteissa onkin suhteellisen korkea. OikTL 33 §:n sekä petossäännöksen voidaan näin nähdä tuovan ostajalle oikeussuojaa vain rajallisesti, sillä ostaja on tavallisesti uhrannut kauppaan merkittäviä resursseja, jonka vuoksi voidaan katsoa olevan käytännössä harvinaista, että ostaja pyrkisi saamaan kaupan pätemättömäksi vetoamalla OikTL 33 §:ään tai saattamaan myyjän toimet rikostutkinnan alaiseksi.