Browsing by Author "Lähteenmäki, Sakari"

Pelaaja-agentit ovat urheilun parissa toimivia sopimusneuvotteluiden ammattilaisia, joiden rooli on mullistunut viimeisten vuosien aikana, kun urheilusta on kasvanut miljardien eurojen arvoinen kaupallinen ala. Urheilijat ulkoistavat sopimusneuvottelunsa ulkopuolisille osaajille, jotta voivat keskittyä ammattinsa, eli urheilun, harjoittamiseen. Tutkielmassa on otettu eurooppalaisesta näkökulmasta esimerkkinä jalkapallon parissa toimivat pelaaja-agentit ja Pohjois-Amerikan osalta on keskitytty neljän suuren joukkuelajin parissa toimiviin pelaaja-agentteihin. Lajijärjestöjen oman sääntelyn lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu agentteihin kohdistuvaa lainsäädäntöä. Tutkimuksen tavoitteena on vertailla eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista pelaaja-agenttien sääntelyä, sekä pyrkiä esittämään johtopäätöksiä siitä, voitaisiinko pohjoisamerikkalaista sääntelymallia toteuttaa myös Euroopassa. Urheilun organisoitumisella on suuri merkitys, sillä urheilu on Euroopassa ja Yhdysvalloissa järjestetty hyvin eri tavoin. Eurooppalainen urheilu on järjestetty niin sanotun pyramidimallin muotoon, jossa pyramidin huipulla on kansainvälinen lajiliitto, jolla on ylin valta lajiin liittyvissä kysymyksissä. Lajiliitto sääntelee myös pelaaja-agenttien toimintaa. Yhdysvalloissa urheilu on jakautunut hyvin vahvasti ammattilais- ja amatööriurheiluun. Niin sanottujen neljän suuren liigan (NFL, MLB, NBA ja NHL) pelaajayhdistykset ovat työlainsäädännön antaman valtuutuksen nojalla yksinoikeutettuja pelaaja-agenttien sääntelijöitä liigojen pelaajien osalta. Amatööritasolla, eli käytännössä yliopistourheilussa, sääntelystä vastaa yliopistourheilun kattojärjestö NCAA. Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n, ja pohjoisamerikkalaisten pelaajayhdistysten pelaaja-agenttimääräykset ovat sisällöltään samankaltaisia. NCAA:n sääntely tuo oman mielenkiintonsa tarkasteltaessa pohjoisamerikkalaista sääntelyä. Sen säännökset keskittyvät amatööripelaajiin. Yhdysvalloissa pelaaja-agentteja on kontrolloitu myös lainsäädännöllä yliopistotason urheilijoiden ja yliopistojen suojelemiseksi. Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa on havaittu puutteita agenttisääntelyn toteuttamisessa. Erityisesti agenttien valvonta ei toteudu halutulla tavalla. FIFA on omissa kannanotoissaan pohtinut pelaaja-agenttisääntelynsä muuttamista, etenkin lisensoinnin osalta. Myös Euroopan unioni on tehnyt aloitteita pelaaja-agenttien sääntelyyn liittyen. Vaikka pohjoisamerikkalainen sääntely on sisällöltään pitkälti eurooppalaisen kaltainen, eurooppalainen urheilun malli on rakenteeltaan kuitenkin niin ainutlaatuinen, ettei siihen voida sellaisenaan soveltaa pohjoisamerikkalaista sääntelymallia. Pohjois-Amerikasta voitaisiin hakea esimerkkiä, mutta huomioon tulisi ottaa eurooppalaisen urheilun rakenne ja sen perinteet. Yhdysvalloissa lainsäädäntöä on harmonisoitu osavaltiotasolla sekä myös liittovaltion lailla. Oikeuskirjallisuudessa onkin esitetty eurooppalaisen agenttisääntelyn harmonisointia esimerkiksi direktiivillä. Direktiivillä voitaisiin edesauttaa ja selkeyttää pelaaja-agenttien valvontaa ja lisensointia.