Browsing by Author "Löppönen, Kirsi"

PK 3:1a.2:n mukaan leskellä on oikeus saada hallintaansa puolisoiden yhteisenä kotinaan käyttämä asunto tai muu jäämistöön kuuluva asunto, ellei hänellä itsellään ole kodikseen sopivaa asuntoa varallisuudessaan. Tämän asumissuojaksi kutsutun oikeuden tarkoituksena on turvata lesken saavuttaman elämänlaadun ja asumistason jatkuvuus puolison kuolemasta riippumatta. Samalla se merkitsee kuitenkin huomattavaa rasitusta asunnon omistukseensa saavalle perilliselle. Hänellä ei ole esimerkiksi oikeutta asunnosta saatavaan tuottoon tai omistajalle normaalisti kuuluvaa disponointikompetenssia. Omistajalle aiheutuvien rasitteiden takia PK 3:1a.2:n verrattain väljää sanamuotoa voidaankin pitää ongelmallisena. Lainkohdan sanamuodon perusteella ei voida suoraan todeta niitä tekijöitä, joihin vedoten perilliset voisivat estää asumissuojan realisoitumisen. Tämän seurauksena leski voi saada asuntoon kohdistuvan elinikäisen hallintaoikeuden, vaikkei sen myöntämiselle olisi asiallisia perusteita. Tulkinnanvaraisuutta liittyy etenkin PK 3:1a.2:ssä tarkoitettuihin asunnon ja varallisuuden käsitteisiin. Ensinnäkin, jotta leski voisi saada asumissuojaa, tulisi asunnon kuulua jäämistövarallisuuteen säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Tällöin joudutaan arvioimaan esimerkiksi sitä, voiko leski vaatia suurta asuinkiinteistöä tai asumisoikeuslain nojalla hallittua asuntoa hallintaansa. Toisaalta asumissuoja estyy, mikäli lesken varallisuuteen sisältyy hänen kodikseen sopiva asunto. Se, millainen asuntoon kohdistuvan oikeuden on oltava, ei kuitenkaan selviä lain sanamuodosta. Leskellä voi olla esimerkiksi aiemman avioliittonsa perusteella asuntoon kohdistuva PK 12 luvun mukainen käyttöoikeus tai hän voi olla saamassa asunnon omistukseensa testamentilla taikka perintönä, mutta jäämistösaanto ei ole vielä lainvoimainen. Ongelmia syntyy myös sen suhteen, millainen lesken varallisuuteen sisältyvän asunnon on oltava, jotta se estäisi häntä vetoamasta PK 3:1a.2:n mukaiseen hallintaoikeuteen. Lisäksi tulkinnanvaraisuutta liittyy siihen, minkä ajankohdan mukaisten olosuhteiden perusteella lesken oikeutta asumissuojaan tulisi arvioida. Näiden ohella ratkaisuharkinnassa joudutaan pohtimaan sitä, milloin PK 3:7:n mukaiset lesken jäämistöoikeudellisen suojan erityiset esteet estävät asumissuojan saamisen. Tutkielmassa tarkastellaan PK 3:1a.2 ja PK 3.7:stä ilmeneviä asumissuojan esteitä. Kysymys on paitsi jäämistöoikeudellisesta, myös esineoikeudellisesta ongelmasta. Etenkin lesken varallisuuspiiriä arvioitaessa joudutaan kiinnittämään huomiota asuntoon kohdistuvan oikeuden sisältöä ja pysyvyyttä koskeviin kysymyksiin. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista metodia, jonka avulla esteperusteista pyritään muodostamaan sekä lainsäätäjän tarkoitusta että nykyisiä yhteiskunnallisia oloja parhaiten vastaava tulkinta.