Browsing by Author "Laakso, Riikka"

Pro gradu työ käsittelee perustuslain 106 §:ää ja lakien perustuslainmukaisuuden tuomioistuinkontrollia, sekä perustuslainmukaisen laintulkinnan ja perustuslain 106 §:n välistä suhdetta. Perustuslain etusijaa koskevan 106 §:n teksti on seuraava: Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 106 §:n soveltamisedellytyksinä on siis ristiriita perustuslain kanssa, jonka lisäksi ristiriidan tulee olla ilmeinen. Perustuslain esitöissä on linjattu, että ilmeisyyskriteeri merkitsee, että ristiriidan on oltava selvä ja riidaton, eikä se saa myöskään olla oikeudellisesti tulkinnanvarainen. Tuomioistuimen tulee ensisijaisesti soveltaa perustuslainmukaista laintulkintaa ja perustuslain 106 § on tarkoitettu viimesijaiseksi keinoksi, mikäli perusoikeusmyönteinen laintulkinta ei ole mahdollinen. Perustuslain 106 § koskee vain yksittäisiä soveltamistilanteita, eikä anna tuomioistuimille valtaa lausua yleisellä tasolla lain perustuslainmukaisuudesta. Perustuslain 106 §:n ensimmäisessä soveltamistapauksessa käsiteltävänä oli ristiriita perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuuden suojan kanssa, jonka mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin, jonka mukaan väliaikaisesta toimenpidekiellosta aiheutunutta haittaa ja vahinkoa ei korvata, välillä. Rakennuksen omistaja vaati korvausta siitä, että kiinteistön vuokraaminen toimenpidekiellon aikana ei ollut ollut sallittua ja tällä oli jäänyt saamatta vuokratuloja toimenpidekiellon ajalta. Perustuslakimyönteisen tulkinnan esteenä pidettiin rakennuslain selvää ja harkittua sanamuotoa. Tapaus sai runsaasti kritiikkiä mm. siitä, että se jätti huomiotta valtiosääntöoikeudellisesti muuttuneet olosuhteet eikä huomioinut esimerkiksi tuoreempia perustuslakivaliokunnan lausuntoja. Ilmeisyyskriteeri onkin johtanut siihen, että tuomioistuimet voivat painottaa liikaa lain säätämisvaiheessa annettuja perustuslakivaliokuntien lausuntoja, jolloin esimerkiksi tuoreemmat ihmisoikeustuomioistuinten linjaukset voivat jäädä huomiotta. Kun kysymys on EU-oikeuden tai kansainvälisten ihmisoikeussopimusten välillä olevasta ristiriidasta Suomen lain kanssa, on pelkkä ristiriita riittävä peruste lain soveltamatta jättämiselle. Tuomioistuimilla on siten ristiriitatilanteessa heikommat edellytykset varmistua perusoikeuksien toteutumisesta, kun verrataan EU-oikeuden ja ihmisoikeusnormien soveltamistilanteeseen. Ongelmallisia ovat erityisesti pelkät ristiriitatilanteet, joissa ristiriita ei ole ilmeinen ja ilmeisyyskriteeri jää täyttymättä. Perustuslain 106 §:n kannalta soveltamiskäytännössä onkin havaittavissa katvealuetta jonne perusoikeusmyönteinen laintulkinta ei ylety, mutta jossa perustuslain 106 §:n soveltamisedellytyksetkään eivät vielä täyty. Poistamalla 106 §:stä ilmeisyyskriteeri, joka tapahtuisi poistamalla ilmeisessä sana perustuslain 106 §:n tekstistä, voitaisiin tehostaa tuomioistuinten jälkivalvontaa.