Browsing by Author "Laamanen, Anna"

Ad hoc -rikostuomioistuimet (ICTY ja ICTR) ovat merkittävästi vaikuttaneet oikeuskäytännöllään kansainvälisen rikosoikeuden kehitykseen. Kyseiset rikostuomioistuimet ovat muodostaneet laajan oikeuskäytännön henkilökohtaisen rikosoikeudellisen vastuun arvioimisesta kansainvälisissä rikoksissa, kuten joukkotuhonnassa. Erityisesti tuomioistuimet ovat tukeutuneet yhteinen rikoshanke -opin (joint criminal enterprise, JCE) soveltamiseen rikosvastuuta arvioidessaan. Tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan ICTR:n Karemera-tapausta, joka oli rikostuomioistuimen yksi viimeisistä ratkaisuista ennen tuomioistuimen toiminnan loppumista joulukuussa 2015. Tuoreen tapauksen avulla tutkielmassa on nostettu esille tuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksen uusimpia ongelmia suhteessa henkilökohtaisen rikosoikeudellisen vastuun muodostamiseen sekä joukkotuhontarikokseen. JCE-tyyppinen vastuumuoto on nähty tarpeelliseksi kansainvälisessä rikosoikeudessa, koska kansainvälisissä rikoksissa on useasti hyvin haastavaa osoittaa rikostuomioistuimessa vastaajien osallisuus ja vastuu kyseisestä rikoksesta. Tämä johtuu siitä, että rikoksiin osallistuvilla henkilöillä on hyvinkin erilaiset roolit rikoksen toteutuksessa ja toisaalta yksittäisten henkilöiden toimintaan liittyvän todistusaineiston hankkiminen on usein hankalaa. JCE-vastuu on eräänlainen laaja tekijäkumppanuusvastuun muoto, jonka avulla kaikki niin kutsuttuun rikolliseen hankkeeseen osallistuneet henkilöt voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tehdystä rikoksesta. Koska JCE-opin mukaan arvioidaan koko ryhmää tekijänä, eikä yksittäistä henkilöä, vältetään JCE-vastuuta sovellettaessa kansainvälisten rikosten luonteesta aiheutuvat ongelmat. Joukkotuhontarikos kuuluu kansainvälisen rikosoikeuden määritelmän mukaan varsinaisiin kansainvälisen oikeuden vastaisiin rikoksiin. Joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi koskevan yleissopimuksen (joukkotuhontasopimus) on katsottu jo saavuttaneen tapaoikeudellisen aseman kansainvälisessä rikosoikeudessa. Joukkotuhontarikosta pidetään kansainvälisen rikosoikeuden vakavimpana rikoksena. Rikoksen tunnusmerkistön mukaisuus vaatii myös sitä, että tekijällä on ollut erityinen tahallisuus tehdä rikos. Tekijän tarkoituksena on siten täytynyt olla jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittäminen kokonaan tai osittain. JCE-vastuuta sovelletaan helposti niin, että rikosvastuun ala ulottuu liian laajalle. Ad hoc -rikostuomioistuinten oikeuskäytännön perusteella voidaan jopa väittää objektiivisen rangaistusvastuun toteutuneen. Näin ollen erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että sekä rikoksen että sen yhteydessä sovelletun vastuumuodon objektiiviset ja subjektiiviset elementit eivät vaarantuisi tapausta arvioidessa.