Browsing by Author "Laamanen, Sonja"

Välityspalvelujen tarjoajien toimintaa sääntelee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY tietoyhteiskunnan palveluista, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (jäljempänä direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä). Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 12–14 artikloissa on säädetty niistä edellytyksistä, joilla palveluntarjoaja voi välttää vastuun sellaisesta laittomaksi katsottavasta sisällöstä, jota palvelun käyttäjä on toimittanut palveluun. Direktiivin 15 artikla taas kieltää yleisen valvontavelvoitteen asettamisen välityspalvelujen tarjoajille. Säännökset on luotu aikana, jolloin verkossa toimivat välityspalvelut, samoin niiden käyttö, ovat olleet kovin erilaista kuin tänä päivänä. Niinpä säännöksiä on pidetty vanhentuneina ja kykenemättöminä vastaamaan tämän päivän toimintaympäristöön. Säännöksiä on myös moitittu siitä, etteivät ne kannusta riittävästi palveluntarjoajia oma-aloitteisiin valvontatoimenpiteisiin laittoman sisällön osalta. Vastauksena sääntelyn uudistamistarpeeseen Euroopan unioni on käynnistänyt lainsäädäntöhankkeen, jonka tarkoituksena on uudistaa ja yhtenäistää välityspalvelujen tarjoajia koskeva sääntely Euroopan unionin sisämarkkinoilla. Osana lainsäädäntöhanketta komissio on antanut ehdotuksensa uudeksi digipalvelusäädökseksi. Yhtenä niistä merkittävistä ongelmista, joihin uudella digipalvelusäädöksellä halutaan puuttua, on mainittu tuoteväärennösten myynti verkkokauppa-alustoilla. Tässä tutkielmassa keskityn tarkastelemaan välityspalvelujen tarjoajia koskevan sääntelyn uudistustarpeita tuoteväärennösten myyntiin liittyvän ongelman näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastelen ensinnäkin sitä, millä tavoin verkkokauppa-alustoilla tuoteväärennösten myynnin ehkäisemisessä hyödynnettävien teknologioiden mahdollisuudet tulisi ottaa sääntelyssä huomioon ja toisaalta, mitä haasteita teknologioiden käyttöönotto aiheuttaa sääntelyn näkökulmasta. Toiseksi tutkin sitä, miten välittäjän vastuuta koskevaa sääntelyä tulisi uudistaa alustoilla myytävien tuoteväärennösten osalta, ottaen huomioon erityisesti teknologian kehityksen. Useilla verkkokauppa-alustoilla on käytössään tekoälyteknologiaa hyödyntäviä valvontajärjestelmiä, joiden avulla tuoteväärennöksiä voidaan havaita automatisoidusti. Lisäksi joillakin alustoilla on käytössään lohkoketjusovelluksia, joilla tuotteen aitous voidaan luotettavasti varmentaa. Kyseiset menetelmät toimivat hyvinä apuvälineinä, mutta niiden käyttöön liittyy vielä erinäisiä haasteita.