Browsing by Author "Laitinen, Aappo"

Oikeusperiaatteiden huomattava merkitys nykyisessä oikeudellisessa ajattelussa on kiistaton. Niihin vedotaan usein niin oikeudellisen ratkaisutoiminnan perusteina kuin tavoitteina, joihin oikeudellisella sääntelyllä pyritään. Oikeusperiaatteiden jokseenkin epäselvästä oikeuslähdeopillisesta ja sisällöllisestä luonteesta huolimatta ne auttavat jäsentämään oikeusjärjestystä. Yhdenvertaisuusperiaate ilmentää ainakin länsimaisessa ajattelussa keskeistä arvopäämäärää, ihmisten tasapuolista kohtelua. Yhdenvertaisuusperiaate velvoittaa myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Yhdenvertaisuusperiaate ja etenkin sen sisältöä tarkentavat säännökset ovat kuitenkin samalla kaventaneet kirkollisen itsehallinnon alaa. Perinteinen käsitys kirkkoa koskevan lainsäädännön ja kirkon oikeuden itsenäisyydestä on muutoinkin tullut haastetuksi yleisen normitulvan myötä, kun yhä useammat säädökset ulottavat vaikutuksensa kirkon toimintaan. Julkisoikeudellisena yhteisönä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa sitovat paitsi kansallinen lainsäädäntö, myös kansainväliset ihmissopimukset ja muut velvoitteet Perustuslain 76 §:ään perustuva kirkkoa koskeva oikeusjärjestelmä mahdollistaisi kuitenkin yleisestä yhdenvertaisuudesta poikkeavien ja kirkon omista lähtökohdista nousevien säännösten sisällyttämisen kirkon oikeuteen. Tosiasiassa tällaista sääntelyä ei siihen sisälly. Esimerkiksi kirkollisessa hallintomenettelyssä noudatetaan pitkälti hallintolain säännöksiä. Tutkimus osoittaa, että kirkko on omilla ratkaisuillaan ja kannanotoillaan itse kaventanut itsemääräämisoikeuttaan. Esimerkkinä voidaan mainita tasa-arvolain laaja soveltaminen kirkossa lakiin edelleen sisältyvästä uskonnonharjoitusta koskevasta soveltamisalarajoituksesta huolimatta. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä kirkon sisäisessä päätöksenteossa että oikeuskäytännössä omaksuttu linja on toistaiseksi ollut johdonmukainen ja tosiasiallista yhdenvertaisuutta tukeva. Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että mahdollinen poikkeaminen yleisistä syrjintäsäädöksistä on objektiivisesti perusteltavissa. Kirkko-oikeuden kontekstissa asiaa tulee tarkastella niin kirkon opista ja tunnuksesta kuin perusoikeusjärjestelmästä käsin. Kirkkolain nojalla kirkon uskoa ja oppia koskevat kannanotot ja toimenpiteet kuuluvat kirkolliskokouksen toimivaltaan. Kirkolliskokous ei ole katsonut tarpeelliseksi esittää kirkkolakiin poikkeamia yleisestä yhdenvertaisuudesta. Viime vuosina yhdenvertaisuuskysymykset ovat kirkossa liittyneet sukupuolivähemmistöjen asemaan. Vastakkain ovat joutuneet kirkon perinteinen seksuaali- ja avioliitto-opetus ja yleisen lainsäädännön normit. Yhteiskunnallinen keskustelu yhdenvertaisuudesta heijastuu väistämättä myös kirkkoon.