Browsing by Author "Laitinen, Eevi"

Hyödyntämiskielloilla tarkoitetaan lainvastaisesti tai muutoin virheellisellä menettelyllä hankittujen todisteiden sulkemista oikeudenkäyntiaineiston ulkopuolelle. Hyödyntämiskieltoon asetettuja todisteita ei voida näin ollen hyödyntää todistus- ja tuomioharkinnassa. 1.1.2016 voimaan tulleen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistuksen yhteydessä Suomeen saatiin ensimmäistä kertaa laintasoinen säännös hyödyntämiskielloista. Hyödyntämiskiellot ovat tästä huolimatta olleet oikeuskäytännön nojalla osa voimassa olevaa oikeutta jo aiemminkin. Uudistuksen tavoitteena oli lähinnä pyrkiä yhtenäistämään hyödyntämiskieltokysymysten ratkaisukäytäntöä sekä selkiyttää oikeustilaa. Tutkielma tarkastelee uuden sääntelyn pääpiirteitä ja tarkastelu kohdistuu pääasiallisesti OK 17:25.3 §:ssä säädettyyn lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödynnettävyyteen. Tutkielman tavoitteena on vastata asetettuihin tutkimuskysymyksiin, joita ovat: miten oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistus on vaikuttanut lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödynnettävyyteen, milloin lainvastaisesti hankittuja todisteita saadaan hyödyntää rikosprosessissa, milloin päädytään todisteen näyttöarvon alentamiseen ja milloin puolestaan hyödyntämiskieltoon. Aiheen taustoittamiseksi tutkielmassa käydään läpi rikosprosessin tarkoitusta, tehtäviä ja erisuuntaisia tavoitteita. Hyödyntämiskieltojen kannalta relevanttia on rikosvastuun toteuttamisen tavoitteen ja yksilön oikeusturvan välinen tasapainottelu. Hyödyntämiskiellon yleissäännöksen sisällön ja hyödyntämiskieltoproblematiikan ymmärtämiseksi tutkielmassa käsitellään laajasti hyödyntämiskieltojen teoriaa sekä punninnan merkitystä hyödyntämiskieltoharkinnassa. Hyödyntämiskiellot ovat poikkeuksia vapaan todistelun periaatteesta, joten niiden käyttö on rajattava tiukasti tilateisiin, joissa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on todella vaarantunut. Ei ole tarkoituksenmukaista siirtyä ”amerikkalaistyyliseen” järjestelmään, jossa pienikin menettelyvirhe voi johtaa todisteen hyödyntämiskiel-toon. Liian helposti asetettavat hyödyntämiskiellot vaarantavat rikosprosessin tärkeimmäksikin tehtäväksi kutsutun rikosvastuun toteuttamisen sekä aineellisen totuuden tavoitteen. Lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödynnettävyyttä tarkastellaan tutkielmassa erityisesti kotimaisen uuden sääntelyn valossa. Myös kotimainen oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö sekä erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat suuressa roolissa. Tutkielmassa päädytään toteamaan, että OK 17 luvun uudistus ei ole merkittävästi vaikuttanut lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödynnettävyyteen eli oikeustila on tältä osin pysynyt lähestulkoon aiempaa käytäntöä vastaavana. Uudistuksen seurauksena ei ole odotettavissa mitään olennaisia muutoksia vallitsevaan oikeustilaan. Lainvastaisesti hankittuja todisteita saadaan pääsääntöisesti hyödyntää rikosoikeudenkäynnissä, jos menettely kokonaisuutena arvostellen täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset. Tilanteissa, joissa lainvastaisesti hankittu todiste on ainoa tai ratkaiseva näyttö syytetyn syyllisyydestä, saatetaan kuitenkin päätyä näyttöarvon alentamiseen. Hyödyntämiskielto voi puolestaan olla seurausta ainoastaan vakavimmista oikeudenloukkauksista.