Browsing by Author "Laitinen, Elina"

Yritykset muodostavat merkittävän osan yhteiskunnastamme. Ne ovat osa elämäämme päivittäin esimerkiksi työpaikkojen, tuotteiden ja palvelujen kautta. Viime vuosina on yhä enenevässä määrin keskitytty myös yritystoiminnan negatiivisiin vaikutuksiin. Tällaisia ulkoisvaikutuksia on esimerkiksi toiminnan aiheuttamat päästöt ja muut ympäristöhaitat sekä ihmisoikeusloukkaukset. On alettu puhumaan yritysvastuusta eli siitä, että myös yrityksillä on velvollisuus kantaa kortensa kekoon esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myös yrityksien toiminta on muuttunut vuosien saatossa perinteisestä vertikaalisesta omistussuhteista koostuvista suuryrityksistä sopimuksin ja muiden hallintamekanismien avulla järjestettyihin arvoketjuihin. Läheskään kaikki johtoyrityksen lopputuotteen tai -palvelun arvonmuodostuksesta ei tapahdu johtoyrityksien suorien liiketoimintasuhteiden kautta vaan esimerkiksi toimitusketju voi koostua useasta eri ylikansallisesti levittyneestä välivaiheesta. Uudenlaiset toiminnanjärjestelyt sekä yritysvastuuteemojen, kuten huolellisuusvelvoitteen aseman vahvistuminen oikeusnormiksi sekä osaksi yleistä keskustelua ovat herättäneet kysymyksiä, siitä miten vastuu jakautuu arvoketjuissa. Kuka on vastuussa siitä, että toiminnassa ei loukata ihmisoikeuksia tai saastuteta ympäristöä? Voiko johtoyritys olla vastuussa vaikkei se välittömästi itse ole toiminnallaan aiheuttanut vahinkoa? Asianmukainen huolellisuus voi mahdollistaa yrityksen vastuun ulottumisen arvoketjussaan pidemmälle kuin sen suoriin liikekumppaneihin. Se siis haastaa perinteisemmän privity-periaatteeseen ja kasiasiainosaissuhteeseen perustuvan ajatusmallin yrityksen vastuista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, mitä asianmukainen huolellisuus sisältää ja minkälaisia velvoitteita se luo yrityksille. Toiseksi tarkastellaan sitä, miten asianmukainen huolellisuus vaikuttaa yrityksen vastuun laajuuteen. Tutkielmassa hyödynnetään metodeina sekä lainoppia että oikeustaloustiedettä. Tavoitteena on hahmottaa sitä, miten asianmukainen huolellisuusvelvoite määräytyy tällä hetkellä voimassa olevan oikeuden näkökulmasta. Keskeisenä aineistona tarkastellaan suomalaisten oikeusnormien lisäksi myös kansainvälisiä oikeuslähteitä sekä oikeuskäytäntöä. Asianmukainen huolellisuus saa tällä hetkellä merkityssisältönsä useiden eri lakien ja muiden velvoitteiden välityksellä. Se on erityisesti kansainvälisestä näkökulmasta pirstaloitunut kokonaisuus, jonka tarkkaa sisältöä on mahdoton määrittää. Lähtökohtana on kuitenkin se, että se sisältää aina jonkinlaista tarkastelun tarvetta tai läpileikkauksen tekemistä yrityksen toimintoihin ja sen vaikutuksiin erityisesti ihmisoikeuksien sekä ympäristön kannalta. Tämä tarkastelu voi tarkoittaa, joko pelkkiä raportointivelvollisuuksia tai aktiivisempaa toimintaa kuten huolellisuusprosessin omaksumista. Huolellisuusvelvoitteen sisältöön tyypillisesti kuuluu myös tehdyn tarkastelun raportoiminen julkisuuteen laajemman yleisön nähtäväksi. Asianmukainen huolellisuuden luomat velvoitteet ja vastuut näyttäisivät olevan laajimmillaan, silloin kun yrityksellä vaikutusvaltaa ja valvontamahdollisuuksia arvoketjunsa toiminnastaan. Lisäksi vahingon todennäköisyydellä on roolinsa. Mikäli yritys esimerkiksi toimii sellaisella alalla, jossa on tiedettävästi ollut ongelmia ihmisoikeuksien toteutumisessa, tulee toiminnassa noudattaa myös laajempaa huolellisuutta. Toisaalta vastuu voi laajentua tilanteessa, jossa on sattunut sellainen vahinko, jonka yrityksen olisi pitänyt, esimerkiksi pitkän kokemuksen sekä erityisen asiantuntijan roolinsa takia, kyetä tunnistamaan ja välttämään tai ainakin tekemään kaikki mahdolliset toimenpiteet vahingon välttämiseksi. Euroopan komissio on antanut helmikuussa 2022 direktiiviehdotuksen yrityksen kestävyyttä koskevasta asianmukaisesta huolellisuudesta ja se on edelleen käsittelyssä Euroopan parlamentissa. Direktiiviehdotus tekisi mahdollisesti asianmukaisesta huolellisuudesta EU:n laajuisen yleisvelvoitteen. Se voisi lisäksi selkeyttää oikeustilaa nykyiseen pirstaloituneeseen ja epämääräiseen kokonaisuuteen verrattuna.