Browsing by Author "Laitinen, Hannele"

Tiivistelmä - Referat – Abstract Suomessa sovelletaan vapaata todistusteoriaa, johon liittyy tuomioistuimen vapaa todistusharkinta. Tuomioistuimella on valta määrittää myös todistajankertomukselle annettava näyttöarvo vapaasti. Todistusharkinta ei saa kuitenkaan olla mielivaltaista, vaan todistusharkintaratkaisujen tulisi olla perusteltuja. On havaittu, että todistajankertomuksiin luotetaan liiankin paljon; ne ovat usein epäluotettavampia kuin niiden arvioidaan olevan. Seurauksena voi olla väärä tuomio. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä seikat voivat vaikuttaa todistajankertomuksen luotettavuuteen. Onko olemassa seikkoja, jotka viittaavat siihen, että todistajankertomus on luotettava tai epäluotettava? Mitä todistajanpsykologiaan liittyviä seikkoja tuomarin tulisi tuntea, jotta hän voisi arvioida todistajankertomuksen luotettavuutta ja tehdä perusteltuja todistusharkintaratkaisuja? Todistajankertomuksiin liittyy virhelähteitä ja epävarmuustekijöitä, joiden mahdollinen vaikutus todistajankertomukseen tuomioistuimen tulisi huomioida. Todistaja saattaa tahallaan tai tahattomasti kertoa tapahtumista tavalla, joka ei vastaa todellisuutta. Syitä tälle voi olla monia; ihmisen havainnointi- ja muistikyky ovat rajallisia, muistikuvat saattavat vääristyä tai todistaja saattaa haluta suojella asianosaista. Todistajankertomuksen luotettavuudesta voi saada viitteitä kertomuksen sisällöstä ja selvittämällä esimerkiksi tapahtuman havainnointiolosuhteita. Osana tutkielmaa on toteutettu suppea havainnointitutkimus, jossa on esimerkinomaisesti tutkittu, kuinka tuomarit arvioivat todistajankertomuksen luotettavuutta, kuinka he perustelevat todistusharkintaratkaisuja ja ottavatko he todistajanpsykologista tietoa huomioon. Tutkimuksessa on havaittu, että tuomarit tuntevat ainakin joitakin tunnusmerkkejä, jotka puhuvat kertomuksen luotettavuuden puolesta. Todistusharkintaratkaisuja on kuitenkin perusteltu puutteellisesti.