Browsing by Author "Laitinen, Karoliina"

Pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitukset ovat kiellettyjä SEUT 63 artiklan nojalla. Pääomien vapaan liikkuvuuden mahdollisen rajoituksen arvioinnissa on olennaista se, ovatko kotimaiset ja rajat ylittävät tilanteet keskenään objektiivisesti arvioituna vertailukelpoisia. Tutkielmassa tarkastellaan lähdeveron perimistä suomalaisilta julkisilta eläkelaitoksilta Ruotsissa pääomien vapaan liikkuvuuden kontekstissa. Tutkielma perustuu ennakkoratkaisupyyntöön, jonka Ruotsin Högsta förvaltningsdomstolen on jättänyt EU-tuomioistuimelle. Tarkastelun keskiössä on Suomen ja Ruotsin eläkejärjestelmät sekä erityisesti niiden sisällä toimivat julkiset eläkelaitokset ja -rahastot eli yhtäältä esimerkiksi Keva ja Landskapet Ålands Pensionsfond Suomessa ja toisaalta AP-rahastot Ruotsissa. Tutkielmassa vastataan ensinnäkin siihen, voidaanko suomalaiset julkiset eläkelaitokset katsoa objektiivisesti vertailukelpoisiksi ruotsalaisten yleisten eläkerahastojen kanssa ja millä perusteilla. Kysymykseen vastataan EUT:n oikeuskäytäntöä sekä Ruotsin verolainsäädäntöä ja sen esitöitä tutkimalla. Ruotsin verolakien esitöillä on kysymyksenasettelun kannalta merkitystä, sillä objektiivisen vertailukelpoisuuden arvioinnissa olennaista on oikeuskäytännössä omaksutun kannan mukaan kyseessä olevan kansallisen säännöksen päämäärä ja tavoite. Tutkielman toisena tutkimuskysymyksenä vastataan siihen, muodostaako lähdeveron periminen suomalaisilta julkisilta eläkelaitoksilta SEUT 63 artiklassa kielletyn pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaiset julkiset eläkelaitokset vastaavat toiminnaltaan ruotsalaisia yleisiä eläkerahastoja eli ns. AP-rahastoja. Niiden tilanteet ovat näin ollen objektiivisesti rinnasteisia. Toiminnan päämäärän vastaavuuden on aiemmin ratkaisussa C-342/10 katsottu tarkoittavan sitä, että tilanteet ovat keskenään objektiivisesti vertailukelpoisia. Lähdeveron perimisen voi katsoa muodostavan pääomien vapaan liikkuvuuden kielletyn rajoituksen, sillä Ruotsi ei ole esittänyt tapauksessa sellaista yleistä etua koskevaa pakottavaa syytä, joka oikeuttaisi rajoituksen.