Browsing by Author "Laitinen, Laura"

Tutkielma käsittelee rikoksentekijän ja uhrin välistä sovintoa syyttämättä jättämisen perusteena erityisesti parisuhdeväkivaltatapauksissa. Tutkielmassa pyritään antamaan kattava kuva parisuhdeväkivallan sovittelun ja sovintoon perustuvan syyttämättä jättämisen oikeudellisesta tilasta sekä arvioimaan uhrin asemaa sovittelussa lainsäädännön perusteella. Jo tutkielman otsikosta on havaittavissa, että tutkielmassa kulkevat rinnakkain yleinen ja erityinen näkökulma. Yleisellä tasolla tutkielmassa jäsennetään sovintoa syyttämättä jättämisen perusteena sekä selvitetään seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen edellytyksiä. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 §:n 1 –kohdan nojalla syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta tekijän ja asianomistajan välisen sovinnon perusteella tietyin edellytyksin. Tämän kohtuusperusteisen syyttämättäjättämisperusteen tulkinta muodostaa keskeisen osan tutkielmasta. Erityisestä parisuhdeväkivaltarikosten näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan sovittelulain soviteltavalle rikokselle asettamia edellytyksiä ja arvioidaan uhrin asemaa sovittelussa. Rikosasioiden sovittelu kuuluu restoratiivisen oikeuden alaan. Virallisella rikosoikeusjärjestelmällä ja restoratiivisella oikeudella on osittain toisistaan poikkeavat tavoitteet ja rikoskäsitteet, jotka aiheuttavat eroja sovittelun ja virallisen rikosprosessin välille. Tutkielmassa sovittelun ja virallisen rikosoikeusjärjestelmän yhteensovittamista tarkastellaan erityisesti rangaistusteoreettisesta näkökulmasta. Rangaistusteoriat ovat muutenkin keskeisessä roolissa tutkielmassa, sillä niiden avulla jäsennetään sovintoa syyttämättäjättämisperusteena sekä hahmotetaan syyttämättä jättämisen rangaistusteoreettisia ehtoja. Kohtuusperusteinen syyttämättäjättämisperuste on luonteeltaan hyvin avoin periaateluonteinen säännös, jonka tulkinta edellyttää taustalleen teoreettisia ehtoja ja periaatteiden punnintaa. Teoreettisen ja lainopillisen tulkintaosuuden jälkeen tutkielmassa on lyhyt empiirinen osuus, jossa tarkastellaan syyttäjän ratkaisuja sovitelluissa parisuhdeväkivaltarikoksissa. Empiirisen osion avulla saadaan käsitys siitä, kuinka vakavissa rikoksissa sovittelu käytännössä voi johtaa syyttämättä jättämiseen. Tutkielmassa hahmotetaan myös parisuhdeväkivaltaan liittyvää kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä ja niiden kehitystä. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä on johdonmukaisesti kehitetty 1990-luvun puolivälistä alkaen ja viimeisimpänä muutoksena on lievän pahoinpitelyn muuttaminen virallisen syytteen alaiseksi vuoden 2011 alusta alkaen. Parisuhdeväkivallan sovittelua koskevassa keskustelussa korostetaan usein haavoittuvan uhrin heikkoa asemaa. Tutkielmassa uhrin asemaa ja siihen liittyviä oikeusturvaongelmia arvioidaan vertaamalla uhrin asemaa sovittelussa ja virallisessa rikosprosessissa. Lainsäädännön ja sen kehityksen sekä sovittelun oikeusturvaongelmien tarkastelu luovat pohjan parisuhdeväkivallan sovittelun suhteuttamiselle vallitsevaan ja tulevaan lainsäädäntöön.