Browsing by Author "Laitinen, Tanja"

Tutkimuksessa tarkastellaan tappioiden vähennysoikeuden rajoittamiseen liittyviä säännöksiä yrityskauppojen yhteydessä. Useimmat verojärjestelmät sallivat aiemmin syntyneiden tappioiden vähentämisen tulevista voitoista, mutta tällainen vähennysoikeus on omiaan vähentämään valtion verotuloja ja lisäämään tappioiden avulla tehtävää verosuunnittelua. Siksi on katsottu tarpeelliseksi asettaa tappioiden vähennysoikeudelle tiettyjä rajoituksia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, toteutuvatko tappioiden vähennysrajoituksia koskevissa säännöksissä verotuksen neutraliteetti ja oikeudenmukaisuus. Tarkastelu on rajattu osakekauppoihin ja sulautumisiin liittyviin vähennysrajoituksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen, Ruotsin ja Saksan verolainsäädännöistä ilmeneviä tappioiden rajoitussääntöjä. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat tappiontasaussäännöt Euroopan komission lokakuussa 2016 antamissa direktiiviehdotuksissa yhteisestä yhteisöveropohjasta (CCTB) ja yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB). Kyseessä on lainopillinen tutkimus, jossa hyödynnetään myös oikeusvertailua. Omistajanvaihdostilanteita koskevien tappioiden vähennysoikeuden rajoitusten taustalla on pyrkimys estää tappiollisilla yrityksillä käytävä kaupankäynti. Eri valtioissa on kuitenkin tähän samaan tavoitteeseen vastattu varsin erisisältöisillä säännöksillä. Tutkimuksessa tarkasteltavien verojärjestelmien kohdevaltioista Suomessa tappiot menetetään tuloverolain mukaan lähtökohtaisesti kun yli puolet yhtiön osakkeista vaihtaa omistajaa. Verovelvollisella on kuitenkin mahdollisuus hakea Verohallinnolta poikkeuslupaa tappioiden säilyttämiseksi, ja usein poikkeuslupa myönnetään, jos verovelvollinen pystyy osoittamaan liiketaloudellisia perusteita omistajanvaihdokselle. Ruotsissa on sen sijaan kytketty tappioyhtiön osakkeista maksettava kauppahinta siihen, menetetäänkö tappioiden vähennysoikeus omistajanvaihdoksen yhteydessä. Siten maksamalla tappioyhtiöstä riittävä hinta voidaan kaikki kohdeyhtiön tappiot säilyttää. Saksassa lähtökohtaisesti yli 50 prosentin muutos yhtiön omistuksessa saa aikaan tappioiden vähennysoikeuden menettämisen, ellei kyse ole konsernin sisäisestä järjestelystä tai ellei voida osoittaa, että verovelvollisen liiketoiminnassa ei ole tietyn aikarajan puitteissa tapahtunut muutoksia. Sulautumistilanteisiin liittyvien tappioiden vähennysoikeuden rajoitusten tarkoituksena voidaan katsoa olevan omistajanvaihdoksiin liittyvien rajoitussäännösten kiertämisen estäminen. Suomessa tuloverolain mukaan tappiot voivat siirtyä vastaanottavalle yhtiölle vain mikäli se on yksin tai osakkeenomistajiensa kanssa omistanut tappiovuoden alusta lähtien yli puolet sulautuvan yhtiön osakekannasta. Tappiot menetetään siten sulautumisen yhteydessä suhteellisen helposti. Sääntely on kuitenkin sallivampaa kuin Saksassa, missä sulautuminen johtaa automaattisesti tappioiden vähennysoikeuden menettämiseen. Ruotsin verolainsäädännössä taas on lähdetty siitä, että soveltuvin osin samoja säännöksiä tulee noudattaa niin omistajanvaihdos- kuin sulautumistilanteissakin. CCTB- ja CCCTB -direktiivit tarkoittaisivat toteutuessaan EU:n alueella toimiville konserneille kaikkien konserniyhtiöiden veropohjan yhdistämistä ja jakamista kullekin konserniyhtiölle erityisen jakokaavan avulla. Tällöin konsernin sisäisillä järjestelyillä ei pitäisi olla vaikutusta tappioiden vähennysoikeuteen omistajanvaihdostilanteissa ja sulautumisten yhteydessä. Kuitenkin käytännössä jäsenvaltioiden verotulointressien turvaamiseksi yhtiöiden liittyessä esimerkiksi omistajanvaihdoksen seurauksena CCCTB-järjestelmää soveltavaan konserniin, sovelletaan ennen omistajanvaihdosta syntyneisiin tappioihin jäsenvaltion kansallisia säännöksiä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että tappioiden vähennysrajoitusten taustalla on ennen kaikkea verotulonäkökohdat, eikä oikeudenmukaisuusnäkökohtia ole välttämättä riittävällä tavalla huomioitu. Tappiot menetetään yrityskauppojen yhteydessä suhteellisen helposti, ellei kaupan strukturointia suunnitella huolellisesti etukäteen. Siten verotuksen maksukykyisyysperiaate ei aina rajoitussäännöksiä sovellettaessa toteudu.