Browsing by Author "Lakkonen, Noora"

Kansainvälinen investointioikeus on viimeisen kymmenen vuoden aikana saanut yhä enemmän huomiota paitsi oikeus-kirjallisuudessa myös julkisessa keskustelussa. Oikeudenalan merkitys on kasvanut sitä mukaa kun valtioiden välillä solmittujen investoin-tisuojasopimusten sekä sijoittajien ja valtioiden välisten investointiriitojen määrä on kasvanut. Investointien kohtelua koskevien periaatteiden ja muiden määräysten lisäksi investointisopimukset sisältävät myös sijoittajan ja kohdevaltion välistä riidanratkaisua koskevia määräyksiä. Useimmat investointisopimukset takaavat sijoitta-jalle oikeuden viedä investointisopimuksesta johtuvat riitaisuudet suoraan kansainväliseen välimiesmenettelyyn, jota kutsutaan vakiintuneesti ISDS-menettelyksi (eng. investor-state dispute settlement). Investointioikeuden ja ympäristöoikeuden keskinäinen vuorovaikutus oli pitkään vähäistä, mutta sääntelyn määrän kas-vu molemmilla oikeudenaloilla on johtanut siihen, että nämä kansainvälisen oikeuden osa-alueet kohtaavat yhä useam-min. Vaikka oikeudenalojen tavoitteet eivät ole automaattisesti ristiriidassa keskenään, on ympäristöliitännäisten inves-tointiriitojen määrä kuitenkin kasvanut viime vuosina. Tämä osoittaa omalta osaltaan, ettei kilpailevien velvoitteiden yhteensovittaminen ole aina yksinkertaista. Tutkielman lähtöasetelmana on tilanne, jossa sijoittaja katsoo kohdevaltion toteuttaman lakimuutoksen tai muun ympä-ristön suojelemiseksi toteutetun toimenpiteen rikkovan investointisopimuksen määräyksiä ja vie asian ISDS-menettelyyn. Koska sijoittajalla on tällaisessa tilanteessa harvoin syytä kiinnittää huomiota toimenpiteen ympäristönsuo-jelutarkoitukseen, on ympäristönsuojelunäkökohtien tultava osaksi ISDS-menettelyä muuta kautta. Tutkielman tavoitteena onkin selvittää, mitä väyliä pitkin ympäristönsuojelunäkökohdat voivat tulla osaksi ISDS-menettelyä. Aihetta lähestytään kohdevaltion, kolmansien osapuolten ja välimiesoikeuden itsensä näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena on myös tunnistaa erilaisia ongelmakohtia, jotka mahdollisesti estävät tai rajoittavat ympäristönsuojelunäkökohtien integroimista osaksi ISDS-menettelyä. Tutkielman pääpaino on prosessuaalisissa kysymyksissä, mutta työssä perehdytään myös investointi-sopimusten aineelliseen puoleen sekä välimiesoikeuden toimivaltaa, sovellettavaa lakia ja valtiosopimusten tulkintaa koskeviin kysymyksiin. Työssä käy ilmi, että mahdollisuudet sisällyttää ympäristönsuojelunäkökohtia osaksi ISDS-menettelyä ovat tällä hetkellä rajoitetut. Syyn tähän esitetään löytyvän investointisopimuksista itsestään, jotka harvoin sisältävät viittauksia ympäris-tönsuojeluun tai kohdevaltion muihin ei-investointiliitännäisiin velvoitteisiin. Investointisopimusjärjestelmä kuitenkin muuttuu tällä hetkellä nopealla vauhdilla ja niin kutsutut toisen sukupolven investointisuojasopimukset sisältävät yhä useammin viittauksia esimerkiksi ympäristönsuojeluun. Myös ISDS-menettely vaikuttaa eriytyvän yhä selvemmin kaupal-lisen välimiesmenettelyn lähtökohdista esimerkiksi menettelyn luottamuksellisuuden ja kolmansien osapuolten osallis-tumisoikeuden osalta.