Browsing by Author "Lampinen, Jenna"

Tutkielmasa tarkastellaan SEUT 101(1) artiklassa kielletyn yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen oikeustilaa EU:n kilpailuoikeudessa. Yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa määritettäessä arvioitavaksi tulee sen tunnusmerkistön täyttyminen sekä riittävä näyttö. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan yritysten yhteistoiminnan muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit ilman, että jouduttaisiin tekemään varsinaista sopimusta. Yhdenmukaistetun menettelytavan ja sopimuksen käsitteiden vertailu osoittaa niillä olevan päällekkäisyyksiä käsitteiden itsenäisyydestä huolimatta. Käsitteiden tarkempi tarkastelu osoittaa käsitteiden kuitenkin kattavan erityyppistä yhteistoimintaa sopimuksen edellyttäessä osapuolten yhteistä tahtoa kun taas yhdenmukaistettu menettelytapa kattaa toiminnan, jolla vähennetään epävarmuutta tulevasta markkinakäyttäytymisestä. Yhdenmukaistettujen menettelytapojen toteennäyttäyttämistä hankaloittaa suoran näytön vähyys, jolloin yritysten yhteistoiminta voi olla havaittavissa ainoastaan yritysten yhdenmukaisesta toiminnasta markkinoilla. Oikeudellisen arvioinnin kannalta ongelmallista on, että yhdenmukainen toiminta voi olla yritysten nimenomaisen yhteistoiminnan sijasta tulosta myös hiljaisesta kolluusiosta oligopolimarkkinoilla. Tunnusmerkistön täyttymisen osalta selvitetään, minkälaisten yritysten välisten kontaktien on todettu olevan riittäviä, jotta yhteistyö lukeutuisi käsitteen piiriin. Yritysten välisen suoran kontaktin osoitetaan voivan syntyä silloinkin, kun yritys passiivisena vastaanottaa kilpailijaltaan luottamuksellisia tietoja, mikäli yritys ei riittävällä tavalla irtisanoudu kilpailunvastaisesta aloitteesta. Pääpaino tarkastelussa on kuitenkin sellaisten “epätyypillisten” kartellien arvioinnissa, joissa kontakti on syntynyt epäsuorasti. Tutkielmassa tarkastellaan kontaktin edellyttämän tietoisuuden syntymistä hintasignaloinnin, hub and spoke –järjestelyjen sekä muunlaisten ns. kolmikantaisten kartellien osalta. Kontaktin syntymisen tarkastelun jälkeen siirrytään arvioimaan sitä, missä tilanteissa kilpailijoiden väliset sallitut kontaktit muuttuvat SEUT 101(1) artiklassa kielletyiksi kilpailua rajoittaviksi menettelyiksi. Kontaktien kilpailua rajoittavaa sisältöä lähestytään horisontaalista tietojenvaihtoa koskevan oikeudellisen arvioinnin kautta. Yksilöityjen tulevaisuuteen liittyvien hinta- ja tuotantomäärätietojen vaihtaminen osoitetaan taloustieteen valossa kaikista haitallisimmaksi, jolloin se on mahdollista lukea suoraan tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavaksi, siinä missä muiden tietojen osalta olisi syytä tehdä tapauksen olosuhteiden nojalla arviointi sen kilpailua rajoittavasta luonteesta. Näytön arvioinnin osalta oikeuskäytännön osoitetaan muuttuneen suuntaan, jossa viranomaisen näyttötaakka sopimuksesta ja yhdenmukaistetusta menettelytavasta ovat lähentyneet syy-yhteyden olettaman vuoksi. Lisäksi osoitetaan yritykselle olevan hankalaa esittää näyttöä, joka kumoaisi olettaman siitä, että yritys ottaa kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot huomioon markkinakäyttäytymisestään päättäessään. Lisäksi tarkastellaan yhdenmukaisen käyttäytymisen ja muun taloudellisen näytön merkitystä todisteena. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään viime vuosien kehityspiirteenä olleen kartellijärjestelyjen muuttuminen kohti epämuodollisempaa yhteistoiminaa, jonka johdosta komission mahdollisuudet saada näyttöä ovat huonontuneet. Lisäksi osoitetaan yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkistön epäselvyydestä johtuen vallitsevan jännite kartellikiellon tehokkuuden ja yritysten nauttiman oikeusvarmuuden välillä.