Browsing by Author "Landgren, Roni"

Hyödyntämiskiellon asettamisella tarkoitetaan laittomasti tai muutoin kielletyllä tavalla hankitun todistusaineiston käytön kieltämistä oikeudenkäynnissä ja sen poistamista oikeudenkäyntiaineistosta. Hyödyntämiskielto on aiheena ajankohtainen, sillä oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevaa 17 lukua ollaan parasta aikaa uudistamassa (HE 46/2014). Lakiin on tarkoitus ottaa ensimmäistä kertaa myös säännös todisteille asetettavasta hyödyntämiskiellosta. Tässä tutkimuksessa tullaan selvittämään lähtökohtaisen laajasti, miten hyödyntämiskielto on esiintynyt suomalaisessa oikeudenkäytössä sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä. Tarkoituksena on luoda selvät raamit sille, miten hyödyntämiskieltoa on käytetty ja sovellettu ilman lain tukea. Tutkimuksen päätavoitteena on edelliseen perustuen vastata kysymykseen siitä, tuleeko uusi OK 17 luku muuttamaan oikeustilaa Suomessa millään ratkaisevalla tavalla, vai onko kyseessä ainoastaan vanhan, jo voimassaolevan käytännön lakiin siirtäminen. Tutkimuksessa tehdään myös ekskursio Iso-Britannian sekä Yhdysvaltojen hyödyntämiskieltoajatteluun ja pyritään tarkastelemaan sitä, läheneekö suomalainen todistusoikeus liiallisesti ko. valtioille ominaista järjestelmää. Hyödyntämiskielto on jo pitkään ollut osa suomalaista oikeusjärjestystä, mutta se on perustunut ainoastaan oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa luoduille säännöille. Lain tasoisen säätelyn puute on vaivannut hyödyntämiskieltojen soveltamisen selkeyttä ja yhtenäisyyttä. Hyödyntämiskieltoja on historiallisesti Suomessa asetettu varsin vähän ja suhtautuminen niihin on ollut pääosin kielteistä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin käytännössään luonut lukuisia hyödyntämiskieltoa koskevia sääntöjä ja näiden perusteella voidaan päätellä, etteivät oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset voi täyttyä ainakaan sellaisissa tuomioissa, jotka perustuvat kokonaan tai pääasiallisesti laittomasti hankitulle näytölle. Myös mm. itsekriminointisuojaa ja yksityiselämän suojaa rikkoen hankitulle todistusaineistolle mahdollisesti asetettava hyödyntämiskielto on ollut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja kotimaistenkin tuomioistuinten käsittelyssä enenevissä määrin lähivuosina. Tämä on johtanut hyödyntämiskieltokeskustelun laajenemiseen Suomessa ja vaatimuksiin lain tasoisesta säätelystä. Tutkimuksessa todetaan, että voimassa oleva käsitys hyödyntämiskiellosta, joka perustuu oikeuskirjallisuuteen sekä kotimaiseen ja erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luomaan käytäntöön, vastaa hyvin pitkälti uuden OK 17:25:n säännöksiä hyödyntämiskiellosta. Kaikki tutkittu siis viittaa vahvasti siihen, että HE 46/2014 esitetyt muutokset koskien hyödyntämiskieltoa eivät johda suuriin muutoksiin kotimaisessa oikeustilassa. Mitään viitteitä tutkimuksessa ei löydetä myöskään siitä, että uuden OK 17 luvun säännökset veisivät suomalaista oikeudenkäyttöä liiaksi ”amerikkalaistyyliseen” suuntaan. Suomen ja Common law –traditioon perustuvien oikeuskulttuurien erot ovat suuria, eikä Suomessa ole tarvetta samankaltaiselle restriktiiviselle todistusoikeudelle, eikä uusi OK 17:25 tätä todennäköisesti edes mahdollistaisi.