Browsing by Author "Larkio, Joakim"

Huomautusten eli reklamaatioiden merkitys on kasvanut rakennushankkeissa. Tutkielman tarkoituksena on jäsennellä rakennusurakan yleisten sopimusehtojen, YSE 1998 -ehtojen mukaista urakoitsijan huomautuksentekovelvollisuutta ja antaa argumentaatiotukea sen käyttöön liittyvissä tulkinnallisissa tilanteissa. Yhtenä tutkielman päämääränä on selventää urakoitsijan huomautuksentekovelvollisuuden ulottuvuuden rajat rakennushankkeessa. Tutkielman lähtökohtana on YSE-ehtoihin perustuva urakkasopimus. Tällöin muut kuin kyseisen ehtokokoelman sopimusmääräykset jätetään käsittelemättä tutkielmassa. Tutkielmassa aihetta tarkastellaan vain kokonaishintaurakan kannalta. Tämä ei kuitenkaan suoraan tarkoita, etteikö tutkielmassa esitettyjä tutkimustuloksia voisi hyödyntää muissakin urakkamuodoissa. Tutkielma on rakennettu niin, että jokainen yksittäinen asiakokonaisuus pyritään käsittelemään ensin yleisen sopimusoikeuden kannalta, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan rakennusoikeudellisia erityispiirteitä. Huomautuksentekovelvollisuudesta on määrätty useassa eri YSE 1998 -ehtojen sopimusehdossa. Tutkielmassa käsitellään huomautuksentekovelvollisuutta yleisessä sopimusoikeudessa ja rakennusoikeudessa sekä jäsennellään ja selvennetään YSE-ehtojen huomautuksenvelvollisuutta koskevia määräyksiä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan huomautuksen sisällöllisiä ja muodollisia vaatimuksia rakennusurakassa. Sisällöllisten vaatimusten täyttämiseksi huomautuksen tulee olla riittävän yksilöity, jotta rakennusurakan tilaaja saa tiedon virheestä. Tällöin sillä on mahdollisuus tehdä virheen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. YSE-ehdoissa on määrätty muotovaatimuksista eräissä tilanteissa. Tutkielmassa muotovaraumien on katsottu lähtökohtaisesti olevan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ohjesisältöisiä eli todistelua helpottavia muotovaatimuksia, milloin oikeudenmenetys ei tule kyseeseen muodollisesti virheellisen huomautuksen täyttämisessä. Tutkielmassa käsitellään huomautuksentekovelvollisuuden kannalta kahta olennaista yleistä oikeusperiaatetta, sopimustasapaino- ja lojaliteettiperiaatetta. Huomautuksentekovelvollisuutta pidetään lojaliteettiperiaatteen ilmentymänä, minkä vuoksi sen käsitteleminen tutkielmassa on tärkeää. Lojaliteettiperiaatteen yleisesti hyväksyttynä sisältönä on se, että sopijapuoli ottaa huomioon vastapuolen edut ja oikeudet loukkaamatta omia oikeuksiaan. Urakkasopimuksen luonteen vuoksi urakkasopimuksiin soveltuu korottunut lojaliteettivelvollisuus. Lojaliteettiperiaate takaa viime kädessä sen, että osapuolten velvollisuudet toisiaan kohtaan alkavat neuvotteluvaiheesta. Sopimustasapainolla tarkoitetaan sopimussuhteen sopijapuolten välistä suhdetta. Sopimustasapainoperiaate auttaa ymmärtämään esimerkiksi huomautusvelvollisuuden merkityksen. Kun urakoitsija huomauttaa tilaajaa virheestä, urakoitsija asettaa itsensä samaan asemaan, kuin miten sopimuksessa on alun perin sovittu. Tarvittaessa sopimustasapainoperiaatteen avulla on mahdollista osoittaa se, kenen vastuulla mikäkin seikka on rakennushankkeessa. Tilaajan tiedonantovelvollisuus ja urakoitsijan selonottovelvollisuus vaikuttavat merkittävästi huomautuksentekovelvollisuuteen. Tiedonantovelvollisuus tarkoittaa sitä, että osapuolen on annettava oikeat tiedot seikoista, jotka ovat toiselle osapuolelle tärkeitä, ja joilla voidaan olettaa olevan vaikutusta päätöksentekoon sopimusta tehtäessä tai sopimussuhteen aikana sopimusvelvoitteiden täyttämisessä. Tiedot on annettava, vaikka ne olisivat niiden antajalle epäedullisia. Urakoitsijan selonottovelvollisuus kohdistuu kaikkiin urakkasopimuksen, muiden sopimusasiakirjojen ja niitä täydentäviin tilaajan antamiin urakoitsijan suoritusvelvollisuutta liittyviin määräyksiin. Urakoitsijan selonottovelvollisuuden ulottuvuuteen vaikuttaa erityisesti urakoitsijan ammattitaito, jota käsitellään tutkielmassa verrattain laajasti. Lisäksi tilaajan myötävaikutusvelvollisuudella on keskeinen merkitys urakoitsijan huomautuksentekovelvollisuuteen. Tilaajan tulee myötävaikutusvelvollisuutensa mukaisesti verrata ja tarkistaa suunnitelmat sekä toimittaa ne urakoitsijalle sovitussa ajassa. Jos tilaaja laiminlyö myötävaikutusvelvollisuuttaan, urakoitsija ei voi täyttää työsuoritustaan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan osapuolten passiivisuuden vaikutuksia huomautuksentekovelvollisuuteen. Osapuolen passiivisuudella on erilaisia vaikutuksia rakennushankkeen eri työvaiheissa. Tutkielman lopussa käsitellään huomautuksentekovelvollisuutta suunnitelmien, urakan viivästymisen sekä lisä- ja muutostöiden kannalta. Erityisesti viivästymisestä sekä lisä- ja muutostöistä aiheutuvat kerrannaisvaikutukset vaikeuttavat huomautuksentekovelvollisuuden täyttämistä. Lisäksi lopussa tarkastellaan lyhyesti vastuun jakautumista rakennusurakassa, mikä osoittaa viime sijassa sen, kenellä on huomautuksentekovelvollisuus tietystä seikasta. Kaiken kaikkiaan urakoitsijan huomautuksentekovelvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon useita seikkoja. Urakoitsijan huomautuksentekovelvollisuus, sen täyttäminen ja laajuus on aina arvioitava tapauskohtaisesti.