Browsing by Author "Lepikkö, Juho"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä ehdoin valmisohjelmien kaupassa hyödynnetyt käyttöoikeusehdot voivat tulla kuluttaja-asiakas sitoviksi. Kysymystä lähestytään kahdesta lähtökohdasta. Lähtökohta määräytyy sen mukaan, miten taustalla oleva sopimuskonstruktio mielletään. Tietokoneohjelmien kaupassa asiakkaalle luovutetaan käyttöoikeus tietokoneohjelmaan sen käyttöoikeusehdoilla. Käyttöoikeusehdot ovat tietokoneohjelman valmistajan laatimat vakioehdot, joita valmistaja pyrkii hyödyntämään tietokoneohjelmien kaupassa. Valmistajat eivät kuitenkaan itse pääsääntöisesti toimi myös vähittäismyyjinä. Tästä asetelmasta johtuen on käyttöoikeusehtojen sitovuutta synnyttämään muodostettu shrink- ja click-wrap-sopimustekniikat. Shrink-wrap-sopimustekniikkaa hyödynnetään fyysisten tietokoneohjelmapakkauksien kaupassa, click-wrap-sopimustekniikkaa taas tietokoneohjelmien sähköisessä kaupassa. On yhä epäselvää, missä määrin näitä sopimustekniikoita hyödyntämällä voi joko syntyä sitova käyttöoikeussopimus valmistaja-asiakas välille tai käyttöoikeusehtojen liityntä olla riittävä vähittäismyyjä-asiakas väliseen kauppasopimukseen Jos nähdään käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä sidottavan kaksi eri sopimusta, sekä kauppasopimus asiakas-vähittäismyyjä välille, että käyttöoikeussopimus asiakas-valmistaja välille, tulee käyttöoikeusehtojen sitovuuden arviointi tehdä sopimuksen syntymisen kautta. Lähestyn tätä kysymystä neljän eri sopimusteorian kautta ja tarkastelen jokaista yksittäin arvioiden syntyykö niitä hyödyntäen sitova käyttöoikeussopimus asiakkaan ja valmistajan välille. Merkitseväksi shrink-wrap-sopimuksissa muodostuu se, miten mielletään tahdonilmaisun muoto, eli muodostaako pelkkä sinetin rikkominen sopimukseen sitoutumiseen johtavan tahdonilmaisun vai ei. Toisaalta arvioitavaksi tulee myös se, voiko tällainen tieto tulla valmistajan tietoon ja muodostaa sopimuksen perustavan luottamuksen. Click-wrap-sopimusten osalta ei ongelma ole yhtälainen, sillä aktiivinen ”Hyväksyn ehdot”-painikkeen klikkaus vaikuttaa riittävältä sopimuksen syntymiseen, kunhan myös sopimuksen sisältö, eli käyttöoikeusehdot, on tuotu asiakkaan tietoon. Jos taas nähdään käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä sidottavan vain yksi sopimus, kauppasopimus asiakas-vähittäismyyjä välille, tulee käyttöoikeusehtojen sitovuuden arviointi tehdä vakioehtojen liitynnän kautta. Merkitseväksi muodostuu se hetki, jolloin asiakas tulee tietoiseksi ehtojen olemassaolosta ja niiden sisällöstä. Ehtoihin tutustuminen ei ole niiden sitovuuden edellytys, mutta niiden helppo saatavuus viittauksen ohella on. Click-wrap-sopimuksissa on tällöin huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, miten ehtoihin viitataan tai ne tuodaan esiin. Jos lähtökohtaisesti katsotaan, että sopimuksen kääntöpuolelle painetut vakioehdot eivät tule kuluttaja-asiakasta sitoviksi, eivät myöskään click-wrap-sopimustekniikasta juonnettua browse-wrap-sopimustekniikkaa höydynnettäessä (jossa ehdot ovat hyperlinkin takana) käyttöoikeusehdot sido asiakasta. Tilannetta voidaan arvioida toisin, jos ehtoihin viittauksen lisäksi asiakkaalta edellytetään myös ehdot hyväksyvää, aktiivista toimea, kuten ”Hyväksyn ehdot” –painikkeen painamista. Toisaalta oikeuskäytännössä on myös katsottu, että jo pelkkä viittaus saattaa riittää. Myös se, missä vaiheessa kaupan päättämisen jälkeen ehdot tuodaan asiakkaan tietoon ja mitä vaikutusta ehdoista kieltäytymisellä enää tällöin on, merkitsee osaltaan. Näiden lisäksi tarkastelen tutkielmassani lyhyesti sitä, voiko asiakas ottaa käyttöönsä ohjelmiston ilman voimassaolevaa käyttöoikeussopimusta tai sitovia käyttöoikeusehtoja, jos tämä on kuitenkin hankkinut laillisesti vastiketta vastaan kyseisen ohjelmiston vähittäismyyjältä. Jotta tämä olisi mahdollista, pitäisi vailla käyttöoikeussopimuksen sitovuutta tapahtuva luovutus mieltää teoskappaleen ja siten omistusoikeuden luovutukseksi. Oikeuskirjallisuudessa on myös tietyiltä osin katsottu tämä mahdolliseksi. Ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä, että ilman tekijän, eli valmistajan, myöntämää käyttölupaa saisi edes kuluttaja-asiakas ottaa ohjelmistoa käyttöönsä.