Browsing by Author "Lihr, Tuomas"

Hyvästä hallinnosta on muodostunut muodikas iskusana poliittisessa ja oikeudellisessa diskurssissa. Tämä tutkielma kartoittaa, mitä hyvän hallinnon periaatteet ovat eri eurooppaoikeudellisissa konteksteissa käytännössä tarkoittaneet. Mitkä toimijat ovat pyrkineet määrittämään hallinnon hyvän tason semanttista tai normatiivista merkityssisältöä, ja mitä vaatimuksia hallinnolle on sen hyvyyden nimissä asetettu? Onko yksilön kannalta kyse ainoastaan idealistisesta poliittisesta tavoitteesta, vai onko käsitteellä myös ollut merkityksellisiä oikeusvaikutuksia tai vaikutusta käytänteisiin EU:ssa? Tarkastelunkohteena on lisäksi hyvän hallinnon periaatteiden yhteiskunnallinen merkitys unionin hyväksyttävyyden kasvattamisessa. Tutkielman pääväite on, että hyvän hallinnon periaatteissa on eurooppaoikeudessa ollut enemmän kyse poliittisesta viestinnästä ja soft law -luonteisesta käytöksen ohjaamisesta kuin sitovista oikeudellisista normeista. Periaatteet ovat eri konteksteissa epätäsmällisiä ja sitomattomia, minkä vuoksi ne eivät pääsääntöisesti takaa oikeussubjekteille ainakaan kovia oikeudellisia takeita suhteessa auktoriteetteihin. "Hyvän hallintotavan" merkitysyhteydessä periaatteista on muodostunut osa yleistä kielenkäyttöä EU:n päätöksentekorakenteita koskevissa keskusteluissa. Poliittisesta luonteestaan huolimatta käsitteen edistämät arvot ovat yleistyneet käytänteinä ja vahvistuneet oikeudellisesti. "Hyvän hallinnon" kontekstissa periaatteet viitoittavat EU:n hallinnon ja yleisön julkisoikeudellisia suhteita laadullisina ja menettelyllisinä vaatimuksina. Suppeiden tuomioistuinteitse täytäntöönpanokelpoisten hyvän hallinnon ydinelementtien lisäksi käsite ohjaa oikeusperiaatteena oikeudellista ratkaisutoimintaa, mutta itsenäisenä kanneperusteena se ei ole menestynyt. Euroopan oikeusasiamies taas antaa hyvälle hallinnolle kovempia oikeuslähteitä laajemman ja sitovamman merkityksen ja voi päätöstensä muodollisesta sitomattomuudesta huolimatta tarjota käsitteeseen nojaten oikeussuojaa. Myös laajempi yleisö on hyötynyt periaatteita hyödyntävästä kielenkäytöstä, jolla oikeusasiamies on kampanjoinut kansalaisystävällisten rakenteiden puolesta. Vaikka hallinnon hyvää tasoa koskevassa eurooppaoikeudellisessa keskustelussa on seassa varmasti myös tyhjää retoriikkaa, jatkuva viittaaminen periaatteisiin ja niiden muodollinen vahvistaminen ovat asettaneet sävyn diskursseille EU:n päätöksenteon ja hallintotoiminnan kehittämisestä sekä lisänneet tietoisuutta periaatteiden edistämistä arvoista. Tämä ei ole voinut olla myös tosiasiallisesti näkymättä EU:n toimielinten päivittäisessä toimintakulttuurissa. Epätäsmällisyytensä vuoksi periaatteiden nimissä voidaan joustavasti esittää erilaisia vaatimuksia auktoriteeteille, mutta erityisesti hyvää hallintoa tulisi täsmentää sekundaarilainsäädännöllä perusoikeuden hyvään hallintoon tehokkaan nauttimisen varmistamiseksi. Jos EU:n päätöksentekojärjestelmiä taas halutaan jatkossa kehittää hyvän hallintotavan nimissä, tulisi periaatteesta omaksua johdonmukaisempi ja selkeämpi käyttötapa. EU:n hyväksyttävyyden kannalta periaatteet voivat rajatussa määrin parantaa EU:n yleistä ja prosessuaalista legitimiteettiä vahvistamalla yksilöiden oikeuksia ja edistämällä koetun oikeudenmukaisuuden ja reiluuden tunteita.