Browsing by Author "Liikanen, Pinja"

Pääomasijoittajat hyödyntävät toiminnassaan verrattain yksinkertaista kommandiittiyhtiömuotoa, jonka yhtiömiesten väliset suhteet ja toimintatavat on sen sijaan järjestetty hyvinkin monimutkaisin sopimusehdoin. Rahaston sisäisen vastuunjaon tutkimiseksi tarpeellista on siksi tutkia lainsäädännön ja sopimuskäytännön muodostamaa kokonaisuutta. Henkilöyhtiölaki sallii kommandiittiyhtiön sisäisen hallinnon ja päätöksenteon järjestettävän sopimusteitse hyvin vapaasti. Sopimusvapaus koskee myös yhtiömiesten, mukaan lukien äänettömien yhtiömiesten, keskinäisistä rooleista päättämistä. Oikeuskäytännössä on tätä vastoin kuitenkin implisiittisesti esitetty, että vastuunalaisen yhtiömiehen asema voisi syntyä tosiasiallisen toiminnan johdosta, ennen kaikkea päätösvallan käyttämisestä yhtiössä. Tästä näkökulmasta rahaston tosiasiallisen vallankäyttäjän, hallinnointiyhtiön, voisi tulkita olevan riskissä tulla yhtiösopimuksen osapuoleksi. Sijoittajille, siis yhtiön äänettömille yhtiömiehille, on monissa tapauksissa niin ikään varattu vaikutusmahdollisuuksia rahaston toiminnalle olennaisissa kysymyksissä. Oikeuskäytäntö on siksi herättänyt myös kysymyksen toiminnan mahdollisista vaikutuksista äänettömän yhtiömiehen vastuunrajoitukselle. Tulkinnan yhtiöoikeudellinen oikeuslähdearvo on altis kritiikille useistakin syistä, joista tärkeimmäksi nousee sen heikot yhtymät antohetkenä voimassa olleeseen säädännäiseen oikeuteen. Konkludenttisen sopimuksen syntymistä koskevan arvion merkitys on vuoden 2015 henkilöyhtiölain muutoksen myötä jäänyt tyhjäksi, sillä yhtiön syntyminen on muutosten myötä sidottu kirjallisen yhtiösopimuksen rekisteröintiin. Hallinnointiyhtiön tosiasiallinen vallankäyttö rahastossa edellyttää vastuunäkökulmasta yhtiöoikeudellisen samastusmahdollisuuden tutkimista. Vastuun samastusta on hyvin epätarkoin ja hajanaisin perustein pidetty poikkeustapauksissa sallittuna ratkaisuna. Epäit-senäisen, riittämättömän pääoman varassa toimivan tytäryhtiön käyttö on saatettu katsoa osakeyhtiömuodon väärinkäytöksi. Väärinkäytön tunnuspiirteet ovat tällaisinaan hyvin täsmentymättömät ja tuskin tulevat riittämään osakkeenomistajan rajatun vastuun murtamiseen harvoja erityistapauksia lukuun ottamatta. Samastusoppi ei muodostane uhkaa rahastotoiminnan nykyisen kaltaiselle järjestämiselle. Rahaston myydessä kohdeyhtiöitään ostajan sopimuskumppanina on kommandiittiyhtiö, jonka varallisuus voidaan vapaasti jakaa yhtiömiesten kesken koska vain. Rahaston kassavirtamekanismi jopa edellyttää varojen siirtämistä viivytyksettä yhtiömiehille. Näin ollen ostajan esittäessä rahastoa kohtaan kaupasta johtuvia vaatimuksia ei rahastolla välttämättä ole varoja korvausten maksamiseksi. Kommandiittiyhtiömuoto edellyttää vastuunalaisen yhtiömiehen nimeämistä, mihin tehtävään rahastot useimmiten perustavat erillisen osakeyhtiön. Vastuunalaisen yhtiömiehen henkilökohtainen velkavastuu ei näin ollen käytännössä tyydytä sopimusvelkojaa. Kuten aina, ostajan intressissä on turvata saamisensa kaupan kohteeseen liittyvien virheiden tai muiden korvaus- tai hinnanalennus-perusteiden varalta esimerkiksi vaatimalla osan kauppahinnasta pidättämistä sulkutilille. Rahaston kassavirtamekanismin seurauksena äänetön yhtiömies suorittaa yhtiöpanoksen yhtiölle asteittain, ja hänelle voidaan samanaikaisesti jakaa yhtiön voittovaroja. Käytäntö saattaa aiheuttaa tulkinnanvaraisuutta yhtiömiehen yhtiöpanoksen ja kolmatta kohtaan voimassa olevan velkavastuun kulloisestakin suuruudesta. Rahaston sisäinen laskentamalli ei myöskään sanele yhtiöpanosten ja voittovarojen kohtelua kirjanpidossa tai verotuksessa, mikä monimutkaistaa tilanteen arviointia ennestään. Kaupparekisteriin kir-jattavien yhtiöpanosten määrää ei kuitenkaan ole pidetty vakavana ongelmana rahastosopimuksen mukaisten vastuumääräysten ansiosta. Velkavastuun kohdistuminen osakeyhtiömuotoiseen vastuunalaiseen yhtiömieheen saattaa herättää huolen velkojansuojan riittävyydestä. Rahastosopimuksiin on kuitenkin ensinnäkin sisällytetty määräyksiä, joiden nojalla käyttämättömiä yhtiöpanoksia on mahdollista kutsua rahastoon tarvittavien korvaussummien keräämiseksi. Sopimuksiin on toiseksi yhä enenevissä määrin lisätty sijoitta-jia sitovia palautusvelvollisuuksia, joilla jälkikäteiset vaatimukset pyritään kattamaan sijoitussitoumusten suhteessa. Rahastosopimuksen ehtojen nojalla vaatimuksia voivat luonnollisesti esittää vain sopimuksen osapuolet, mistä huolimatta palautusvelvollisuuksien voidaan arvioida tulevan velkojien eduksi. Tästä syystä vastuunalaisen yhtiömiehen oikeushenkilömuoto käynee harvoin vel-kojien vahingoksi. Palautusvelvollisuuksien johdosta rahaston on mahdollista käyttää periaatteessa kaikki kerryttämänsä varallisuus sekä hallinnoimansa yhtiöpanokset velkavastuun kattamiseen.