Browsing by Author "Liinamaa, Tuomas"

Tutkielmassa käsitellään Suomen perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden sisältöä ja sen vaikutusta yksilön oikeusasemaan erityisesti suhteessa muihin yksityisiin toimijoihin eli niin kutsuttua horisontaalivaikutusta. Aihepiiriä käsitellään nimenomaan kansallisessa kontekstissa pääosin lainopillisen metodin keinoin. Lähdemateriaali on siksi lähinnä kotimaista ja koostuu oikeuskirjallisuudesta, perustuslakivaliokunnan lausunnoista, hallituksen esityksistä sekä vähemmässä määrin oikeuskäytännöstä ja muista virallislähteistä. Kansainvälis- ja EU-oikeudelliset kysymykset sivuutetaan lyhyesti. Elinkeinovapaus kirjattiin perustuslakiin perusoikeutena vasta vuonna 1995 voimaan tulleen perusoikeusuudistuksen myötä. Sinänsä jonkinlaisen elinkeinon harjoittamisen vapauden olemassaolo on tunnustettu jo koko itsenäisyyden ajan, mutta sitä ei pidetty ainakaan täysipainoisena perusoikeutena. Kyse on ollut säännellystä vapaudesta, jonka moninainen rajoittaminen on ollut mahdollista. Vaikka perusoikeusuudistuksen myötä elinkeinovapaudesta muodostuikin oma itsenäinen perusoikeutensa, ei sen sisältöä ja suojan laajuutta juurikaan määritelty perusoikeusuudistuksen säätämisvaiheessa. Elinkeinovapauden perusoikeusluonteen täsmentäminen onkin jäänyt myöhempien lainsäädäntöhankkeiden ja oikeuskäytännön perusteella kehiteltäväksi, minkä vuoksi kehitys on ollut pistemäistä ja pirstaleista. Elinkeinovapauden sisällöstä voidaan kuitenkin perusoikeussäännöksen sekä perustuslaki-valiokunnan ja tuomioistuinten ratkaisukäytännön perusteella tehdä joitakin täsmentäviä havaintoja. Tutkielmassa eritellään näitä havaintoja ja muodostetaan kuva elinkeinovapauden nykylaajuudesta. Elinkeinovapauden perusoikeussuoja kattaa lähtökohtaisesti niin elinkeinotoiminnan valmistelemisen, aloittamisen kuin harjoittamisenkin kannalta tarpeelliset toimenpiteet. Toisaalta elinkeinon harjoittamisen vapautta on perusoikeussäännökseen sisältyvän lakiviittauksen johdosta mahdollista rajoittaa mitä moninaisimmin tavoin. Rajoitukset voivat olla elinkeinokohtaisia tai elinkeinonharjoittajan toimintavapautta yleisemmin rajoittavia. Olennaista on, että elinkeinovapauden perusoikeusasemasta johtuen tällaisiin rajoituksiin on suhtauduttava perusoikeusrajoituksina, ja niiden tulee täyttää yleiset perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Rajoitusmahdollisuuksiin on tosin suhtauduttu kansallisessa perustuslakikontrollissa varsin sallivasti. Tutkielmassa tarkastellaan elinkeinovapauden vaikutuksia nimenomaan yksilön kannalta. Pääpaino on elinkeinovapauden välittömissä vaikutuksissa yksilön asemaan ja erityisesti vaikutuksessa yksilöiden välisessä eli horisontaalisessa suhteessa. Tutkielmassa perehdytään horisontaalisen vaikutuksen mahdollisiin ilmenemistapoihin sekä analysoidaan niiden toteutumiskelpoisuutta. Elinkeinovapauden vaikutus on erityisesti välillistä eli muun lainsäädännön kautta välittyvää. Jonkinlaista itsenäistä merkitystä sille on annettu myös erityisesti julkisen vallan ja yksilön välistä ns. vertikaalisuhdetta koskevissa yksittäisissä ratkaisutilanteissa. Sen sijaan yksilöiden välillä vaikutus on lähinnä välillistä; elinkeinovapaussäännöstä suoraan soveltaneita yksityisten välisiä riitoja koskeneita tuomioistuinratkaisuja ei juurikaan ole. Sinänsä säännös on tosin muotoilultaan neutraali, eikä periaatteellista estettä sen suoralle soveltamiselle myös yksityisten välillä ole. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua erityisesti perusoikeuden epämääräisyys, mikä johtaa tulkinnanvaraisuuteen ja ratkaisuvaihtoehtojen väljyyteen, sekä se, että PL 18.1 §:n sanamuoto ei aseta selkeitä ja nimenomaisia toiminta- tai noudattamisvelvoitteita yksityiselle oikeussubjektille. Välittömämmän horisontaalivaikutuksen tunnustamista puoltaa etenkin elinkeinoelämän oikeussuhteiden mahdollinen epäsymmetrisyys. Tämä epäsymmetria saattaa johtaa tilanteeseen, jonka tosiasialliset vaikutukset muistuttavat julkisen vallan käyttöä suhteessa heikompaan osapuoleen, jolloin myös perusoikeussuojan ulottamiselle on asiallisia perusteita. Perusoikeussuojan välitön soveltaminen horisontaalisuhteessa ei kuitenkaan ole ongelmatonta muun muassa elinkeinovapaussäännöksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi.