Browsing by Author "Lilius, Maria"

Tutkielma tutkii tekijänoikeuden ja lähioikeuksien soveltuvuutta suojamuotoina nykyaikaisen heikon tekoälyn tuotoksiin. Tarkastelu tapahtuu erityisesti EU:n näkökulmasta. Tekoäly yksinkertaisesti määriteltynä tarkoittaa teknologioita, jotka yhdistelevät dataa, algoritmeja ja laskentatehoa. Teknologian kehitys on aina ollut tekijänoikeuden muutoksen liikkeelle paneva voima. Tekoälyllä sekä sen tuottamilla teoksilla voidaan nähdä olevan taloudellista potentiaalia ja täten sitä voidaan pitää tekijänoikeuden kannalta relevanttina. Tekijänoikeuden tarkoituksena on suojata teoksen tekijän henkistä luomistyötä, millä oikeutetaan tiettyjen yksinoikeuksien myöntäminen joko luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Teoksen tekijän tunnistamisen merkitys korostuu erityisesti tekoälyn tuottamien teosten yhteydessä, sillä useimmissa tekijänoikeustraditioissa ympäri maailmaa teoksen tekijää pidetään myös teoksen ensimmäisenä oikeudenhaltijana. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan aihetta kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäinen tutkimuskysymys tarkastelee sitä, voiko tekoälyavusteisesti tuotettu työ saada tekijänoikeus- tai lähioikeussuojaa? Miten tekoälyn käyttäminen työn luomisessa vaikuttaa omaperäisyysarviointiin? Toinen tutkimuskysymys keskittyy oikeuksien kohdistumiseen: ketä voidaan pitää tekijänä tai tekijänoikeuden haltijana taikka lähioikeuden haltijana? Kolmas tutkimuskysymys tarkastelee sitä, onko tekijänoikeusjärjestelmän ulkopuolelle jäävien tekoälyn tuotosten suojaaminen tarkoituksenmukaista vai olisiko parempi jättää tällaiset työt kokonaan ilman suojaa yleisön vapaaseen käyttöön? Tutkielma esittää, että melko itsenäisestikin tekoälyavusteisesti tuotetut työt voisivat saada tekijänoikeussuojaa. Tekoälyä käytettäessä voidaan tunnistaa kolme eri vaihetta, joissa tekijä voi ilmaista omaperäisyyttään. Suojan arviointi täytyy tehdä tapauskohtaisesti ja lopputulos riippuu käytetystä tekoälyjärjestelmästä ja teoslajista sekä näihin liittyvistä rajoituksista ihmistekijän omaperäisille vapaille ja luoville valinnoille. Näin ollen ei ole mielekästä sulkea kategorisesti kaikki tekoälyavusteisesti tuotetut työt tekijänoikeuden ulkopuolelle. Olemassaolevat lähioikeudet sen sijaan soveltuisivat myös sellaisiin tekoälyn tuotoksiin, joissa ihmisten työpanosta ei voida katsoa olevan tarpeeksi. Tutkielmassa tarkastellaan tekijän vaihtoehdoiksi ohjelmoijaa, käyttäjää, näiden yhteistekijyyttä, omistajaa tai tekoälyä itseään. Tekijänoikeus kohdistuu henkilölle tai henkilöille, jotka ovat tehneet vapaita ja luovia ratkaisuja vähintään jossain teoksen luomisvaiheessa. Ohjelmoijalle ei tulisi osoittaa tekijän-oikeutta tekoälyn tuottamaan teokseen pelkästään tekoälyohjelmiston kehittämisen perusteella. Mikäli tämä on toiminut lisäksi myös käyttäjän roolissa, voi tekijänoikeus olla mahdollinen. Sekä tekoälyohjelmiston omistajalle että tekoälylle itselleen tekijänoikeutta ei tällä hetkellä voi syntyä. Lopuksi tutkielmassa käsitellään sitä, tulisiko tekijänoikeuden ulkopuolelle jäävien tekoälyn tuotosten saada tulevaisuudessa tekijänoikeussuojaa. Eräänä vaihtoehtona tutkitaan uuden lähioikeuden laatimista nimenomaisesti tekoälyn tuotoksille, sillä lähioikeudet suojamuotoina eivät anna yhtä laajaa ja pitkäkestoista yksinoikeutta teoksiin kuin tekijänoikeus. Viimeiseksi tutkielmassa esitetään perusteluita puolesta ja vastaan koskien tuotosten jäämistä kokonaan vaille suojaa (public domain).