Browsing by Author "Lindberg, Camilla"

Linkittämisen ja tekijänoikeuden välinen suhde on ollut kriittisessä murrosvaiheessa kuluneen vuosikymmenen ajan. Internet on mahdollistanut tekijänoikeudellisten teosten maailmanlaajuisen välittämisen napin painalluksella, mikä on asettanut tekijänoikeuden, sananvapauden ja elinkeinoelämän intressit osittain ristiriitaan. Intressiristiriita perustuu laajalti tietoyhteiskunnan ja nopean teknologiakehityksen Euroopan unionin (”EU”) korkeatasoiselle tekijänoikeussuojalle asettamille haasteille. Tutkielmassa tarkastellaan EU:n tekijänoikeuden näkökulmasta laittomaan materiaaliin kohdistuvaa linkittämistä ja siihen liittyvän oikeustilan kehitystä, jota peilataan tietoyhteiskunnassamme vallitseviin sananvapauden ja elinkeinoelämän intresseihin. Laittomalla materiaalilla tarkoitetaan tutkielmassa ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta internetissä julkaistua tekijänoikeussuojattua materiaalia. Tutkielmassa tutkitaan myös linkittäjälle Euroopan unionin tuomioistuimen (”EUT”) ennakkoratkaisukäytännön myötä asetettua vastuuta ja sen aktualisoitumista. Erityisen linkittämistä koskevan EU-lainsäädännön puuttuessa, rakentuu tutkielma vahvasti EUT:n laittomaan materiaaliin kohdistuvaa linkittämistä koskevan ennakkoratkaisukäytännön varaan. Keskeisimpänä ennakkoratkaisukäytäntönä laittomaan materiaaliin kohdistuvan linkittämisen tämänhetkiselle oikeustilalle voidaan pitää vuonna 2016 julkaistua ennakkoratkaisua GS Media BV v. Sanoma Media Netherlands BV ym, C-160/15, EU:C:2016:44, jossa todettiin, että tapauksessa käsillä ollut laittomaan materiaaliin kohdistuva linkittäminen käsitti tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) 3 artiklan 1 mukaisen yleisölle välittämisen. Tapauksessa esitettiin, että yleisölle välittämisen arvioinnille olennaista on etenkin se, onko kyseiset linkit laitettu esille voittoa tavoitellen, jolloin linkittäjän oletetaan hänelle asetetun materiaalin alkuperän tarkastusvelvollisuuden johdosta olleen tietoinen materiaalin laittomuudesta, vai voittoa tavoittelematta, jolloin samaa materiaalin alkuperän tarkastusvelvollisuutta ei katsota olevan. Tapausta seuranneet ennakkoratkaisut Stichting Brein v. Wullems, C-527/15, EU:C:2017:300 sekä Stichting Brein v. Ziggo BV ja XS4ALL Internet BV, C-610/15, EU:C:2017:456 ovat osaltaan myös vaikuttaneet laittomaan materiaaliin kohdistuvan linkittämisen oikeustilaan etenkin laajentamalla yleisölle välittämisen soveltamisalaa. EUT:n tähänastisesta ratkaisukäytännöstä ja sitä seuranneista oikeusäännöistä voidaan selkeästi johtaa se, että EU:n tekijänoikeuden perinteisesti korkeaa asemaa pyritään turvaamaan – osittain muiden linkittämiseen kohdistuvien intressien kustannuksella. Etenkin voiton tavoittelemisen elementin asettaman tietoisuuden olettaman voidaan katsoa rajoittavan niin sananvapauden kuin elinkeinovapauden toteutumista. Myös laittomaan materiaaliin kohdistuvassa linkittämisessä aktualisoituvaa vastuuta on viimeisimmän ennakkoratkaisukäytännön myötä laajennettu hyvin pitkälle alkuperäisen yleisölle välittämisen tehneestä tahosta. Mahdollista selkeyttä oikeustilaan voisi tässä vaiheessa tuoda joko EUT:n uusi, selkeämpi ja kattavampi ennakkoratkaisukäytäntö, tai vaihtoehtoisesti EU:n tekijänoikeuden vahvempi harmonisointi. Juridiikan haasteena ja tavoitteena on aina monien intressien, oikeuksien ja etujen tasapainottaminen. Tehtävä ei ole helppo, mikä on nähtävissä laittomaan materiaaliin kohdistuvan linkittämisen oikeustilasta, jota ei voida intressitasapainon toteutumisen, eikä linkittäjään kohdistuvan vastuunkaan näkökulmasta pitää selkeänä.