Browsing by Author "Lindfors, Iida"

Tutkielmassa tarkastellaan kansallisten kilpailurikkomuspäätösten vaikutuksia SEUT 101 tai 102 artiklan sekä kilpailulain (948/2011) 5 tai 7 §:n rikkomiseen perustuvissa kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä Suomessa. Kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annetun lain (1077/2016) 3.1 §:n mukaan vahingonkorvausasiaa käsittelevän tuomioistuimen on otettava lainvoimaisessa Kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todettu kilpailuoikeuden rikkominen ratkaisunsa perustaksi. Kilpailurikkomuspäätöksen sitova vaikutus myöhemmässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä edistää oikeusvarmuutta ja vahvistaa vahinkoa kärsineiden kantajien asemaa keventämällä näiden todistustaakkaa kilpailurikkomuksen olemassaolon toteennäyttämisen osalta. Kilpailurikkomuspäätöksen sitova vaikutus on merkittävä prosessiekonominen edistysaskel kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausprosessien tehostamisessa. Sitovan vaikutuksen laajuus on kuitenkin katsottu epäselväksi. Tutkielma vastaa oikeusdogmaattisen tutkimusmetodin avulla kysymykseen siitä, missä laajuudessa vahingonkorvausasian vastaaja voi Suomessa tulla sidotuksi kansalliseen kilpailurikkomuspäätökseen kilpailuoikeudellisen seurannaiskanteen yhteydessä. Kysymys kilpailurikkomuspäätöksen sitovan vaikutuksen laajuudesta on olennainen, sillä se määrää merkittävällä tavalla päätökseen sidotun elinkeinonharjoittajan asemasta myöhemmissä vahingonkorvausoikeudenkäynneissä. Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää erilaisille kilpailurikkomuspäätöksille annettavan sitovan vaikutuksen ja suomalaisessa oikeusjärjestelmässä vakiintuneen oikeusvoimavaikutuksen periaatteen systematisointia ja tulkintaa sekä hallintolainkäytön oikeusturvakeinojen kriittistä tarkastelua kilpailuvahinkodirektiiville asetettujen tavoitteiden valossa. Tutkielmassa tarkastelun keskiössä ovat Suomessa annetut kilpailurikkomuspäätökset. Tutkielmassa todetaan, että kansallisen täytäntöönpanojärjestelmän ominaispiirteistä johtuen sitovan kilpailurikkomuspäätöksen muodostumishetken määritteleminen on riippuvainen annetun päätöksen tyypistä. Kilpailulain 9 §:n mukainen lopettamismääräyksen tai toimitusvelvoitteen sisältävä kilpailurikkomuspäätös voi muodostua sellaisenaan sitovaksi, ellei päätökseen haeta muutosta. Sen sijaan lain 12 §:n mukainen seuraamusmaksuesitys saa sitovan vaikutuksen aikaisintaan markkinaoikeuden seuraamusmaksuasiassa antamalla päätöksellä. Tutkielmassa todetaan, että kilpailurikkomuspäätöksiä, jotka sisältävät sekä lain 9 §:n mukaisen päätöksen että 12 §:n mukaisen seuraamusmaksuesityksen (ns. hybridipäätökset), on sitovan vaikutuksen syntymisen kannalta arvioitava kahtena toisistaan erillisenä päätöksenä. Tutkielmassa päädytään kilpailurikkomuspäätöksen sitovan vaikutuksen sekä sille asetettujen tavoitteiden ja oikeusvoimavaikutuksen laajuuden tarkastelulla siihen johtopäätökseen, että prosessilajien välistä positiivista oikeusvoimavaikutusta on tulkittava kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä perinteistä oikeusvoimavaikutusta laajemmin. Tutkielmassa osoitetaan, että kilpailurikkomuspäätöksen oikeusvoimavaikutus ulottuu myös julkisoikeudellisen rikkomusprosessin asianosaispiirin ulkopuolisiin vahingonkärsijöihin eikä se rajoitu vain kilpailurikkomuspäätöksen päätöslauselmaan. Kilpailurikkomuspäätöksen sitovaa vaikutusta on tutkielmassa osoitetulla tavalla kuitenkin sovellettava sille asetetuissa rajoissa, jotka turvaavat erityisesti päätökseen sidotuksi tulevan elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksia. Lopuksi tutkielmassa todetaan, että kilpailurikkomuspäätösten sitova vaikutus myöhemmässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä korostaa kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen täytäntöönpanoprosessin merkitystä. Julkisoikeudellisilla soveltajilla on jatkossa velvollisuus tuottaa täsmällisiä ja yksiselitteisiä kilpailurikkomuspäätöksiä, joissa otetaan kantaa kaikkiin myöhemmässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä sitovaksi muodostuviin seikkoihin. Jotta kilpailurikkomuspäätöksen sitova vaikutus saavuttaa sille asetetut tavoitteet, julkisoikeudellisista soveltamispäätöksistä on käytävä ilmi kilpailurikkomuksen luonne ja sen aineellinen, henkilöllinen, ajallinen ja maantieteellinen ulottuvuus.